Aika toimia – naiset esiin rauhanrakentamisessa

YK:n turvallisuusneuvoston olisi aika perustaa korkean tason komitea, joka vastaisi naisten oikeuksia, rauhaa ja turvallisuutta koskevasta seurannasta ja raportoinnista, todetaan kirjoituksessa. – Kuvassa Liberian presidentti Ellen Johnson-Sirleaf (vas.), presidentti Tarja Halonen ja Irlannin entinen pääministeri Mary Robinson vastikään järjestetyssä YK:n yleiskokouksessa New Yorkissa.
YK:n turvallisuusneuvoston olisi aika perustaa korkean tason komitea, joka vastaisi naisten oikeuksia, rauhaa ja turvallisuutta koskevasta seurannasta ja raportoinnista, todetaan kirjoituksessa. – Kuvassa Liberian presidentti Ellen Johnson-Sirleaf (vas.), presidentti Tarja Halonen ja Irlannin entinen pääministeri Mary Robinson vastikään järjestetyssä YK:n yleiskokouksessa New Yorkissa.

Naisiin kohdistuvan väkivallan ja turvallisuuskysymysten välinen yhteys sivuutettiin pitkään vain olankohautuksella diplomaattisissa neuvotteluissa. Onneksi tilanne on muuttunut. Nykyään ei voida puhua turvallisuudesta ottamatta huomioon naisten oikeuksia.

Asenteiden muuttuminen on YK:n ansiota. Turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1325 todetaan, että naisiin kohdistuva väkivalta aseellisissa konflikteissa ja naisten rooli rauhanrakentamisessa ovat yhteydessä toisiinsa. Päätöslauselmassa 1820 puolestaan todetaan, että naisiin kohdistuva väkivalta voi uhata kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta.

Käytännössä tilanne ei kuitenkaan ole parantunut riittävästi. Toistakymmentä vuotta kestäneissä Kongon konflikteissa on raiskattu yli 200 000 naista ja lasta. Bosnian sodassa 1990-luvulla raiskattiin eri arvioiden mukaan 20 000–50 000 naista. Seksuaalinen väkivalta voi nykyään kohdistua kaikkiin ihmisiin sukupuolesta riippumatta.

Vaikka päätöslauselmien 1325 ja 1820 täytäntöönpanossa on edistytty paljon, nyt on todellisen läpimurron aika. Puutteita on edelleen monia: riittämätön oikeusturva, toimintaa ei koordinoida, eikä ole toimielimiä, joiden välityksellä tekijät saatettaisiin vastuuseen ja uhreille taattaisiin korvaus.

Toivomme, että YK:n turvallisuusneuvosto korjaa nämä puutteet, kun se kokoontuu 30. syyskuuta keskustelemaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Päätöslauselma 1820 on jo toiminut perustana naisten suojelulle ja päätöslauselma 1325 naisten voimaannuttamiselle ja osallistumiselle. Päätöslauselma 1612, joka käsittelee lapsia aseellisissa konflikteissa, tarjoaa perustan käytännön toimille.

Turvallisuusneuvoston olisi nyt aika perustaa korkean tason komitea, joka vastaisi naisten oikeuksia, rauhaa ja turvallisuutta koskevasta seurannasta ja raportoinnista. Lisäksi olisi perustettava YK:n pääsihteerin erityisedustajan toimi. Uuden erityisedustajan tehtäväkenttään kuuluisi edistää naisten osallistumista rauhanrakentamiseen ja torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Näin täydennettäisiin YK:ssa muutoinkin vireillä olevaa uudistusta tasa-arvoasioiden hoitamiseksi ja vauhditettaisiin seuraavien keskeisten tavoitteiden käsittelyä:

Päätöslauselmien 1325 ja 1820 täytäntöönpanon tehostaminen eri maissa. Aivan liian harvat YK:n jäsenvaltiot ovat laatineet naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan kansallisen toimintasuunnitelman.

Sen varmistaminen, että naiset osallistuvat neuvotteluihin sovittelijoina. Uhreja ei ymmärretä niin kauan kuin naiset puuttuvat neuvottelupöydästä. Rauhanturvajoukoissakin on naisia vain 10–16 prosenttia, eikä heidän äänensä pääse kuuluviin.

Sellaisten oikeusjärjestelmien uudistaminen, joissa rankaisemattomuus on normi, jotta naiset voisivat turvallisin mielin ajaa oikeuksiaan. Voitaisiin laatia seurantalista, jossa nimetään ne hallitukset ja muut toimijat, jotka eivät suojele maansa kansalaisia eivätkä piittaa naisten hyvinvoinnista.

Uhrien tarvitseman avun kartoittaminen ja se, mistä apua voi saada. On perustettava poliisivoimiin naisten suojeluyksikköjä, joissa on myös naispoliiseja.

Järjestelmälliset raiskaukset aseellisten konfliktien yhteydessä tulisi määritellä kielletyksi sota-aseeksi.

Vuoden kuluttua, lokakuussa 2010 YK:n päätöslauselman 1325 on ollut voimassa kymmenen vuotta. YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon on ehdotuksestamme luvannut järjestää vuosipäivän kunniaksi ministerikonferenssin, jossa tarkastellaan päätöslauselman toteutumista. On aika huomata, että naiset eivät ole ongelma vaan ratkaisu. On aika vahvistaa yhteiset tavoitteet naisten suojelemiseksi konfliktitilanteissa ja varmistaa, että naiset voivat osallistua rauhanrakennukseen.

Toivomme, että YK ja kaikki maailman maat ottaisivat toimissaan huomioon naiset, rauhan ja turvallisuuden.

Tarja Halonen, Suomen tasavallan presidentti, Ellen Johnson-Sirleaf, Liberian presidentti, Margot Wallström, Euroopan komission varapuheenjohtaja; Maailman naisjohtajien neuvoston ministeritason aloitteesta vastaava, Benita Ferrero-Waldner, ulkosuhteista ja naapuruuspolitiikasta vastaava EU-komissaari