Onko nykyinen poliittinen
järjestelmämme kriisissä?

Kuulin kertomuksen radio-ohjelmasta, jossa keskusteltiin kuuntelijoiden kanssa muistihäiriöisten kasvusta. Todettiin Suomessa olevan noin 120 000 muistihäiriöistä ja luku on kasvussa.

Ohjelmaan oli soittanut iäkäs naisihminen ja todennut hoitavansa omat päivittäiset asiansa ja jopa muistavansa mistä, milloin ja kuinka paljon rahaa saa. Sanoi muistavansa hoitaa ne asiat, jotka on kulloinkin jollekin luvannut. Tähän muistihäiriöisten hoitoon hän oli tiedustellut, kuinka ensin hoidetaan nuo eduskunnan 200 muistihäiriöistä kansanedustajaa?

Kuinka on mahdollista, että meidän ylimmät lainsäätäjät ja päättäjät ovat suurimpia muistihäiriöisiä ja kaikkein heikoimmissa rahavaroissa.

Kansanedustajat eivät muista ostaa ja varata meno-paluu lippuja lomalennoilleen Thaimaaseen, vaan ostavat vain menolipun ja muistavat (valikoiva kun tuo muisti on) liikemiesten puhelinnumeroja, joilta voivat pyytää paluuliput. Muistihäiriö palaa kun ollaan Suomen maaperällä.

Pääministeri ei muista olleensa missään neuvotteluissa puolueensa vaalirahoituksesta, vaan ne asiat hoitaa joku muu, ei vaan tule mieleen kuka. Tietenkin, joku vielä enemmän muistihäiriöinen.

Yleishyödyllistensäätiöiden nokkamiehet eivät ole muistaneet lukea omien säätiöidensä sääntöjä tai eivät muista lukemaansa tai eivät ole ymmärtäneet lukemaansa.

Hallituspuolueille on ollut leimallisinta se, ettei kukaan muista kuka rahoitti, ketä rahoitti ja miksi rahoitti.

Kaikkia puolueita leimaa tyhjät vaalilupaukset vaalikaudesta toiseen. Vuoden 2007 vaaleissa tosin sosiaalidemokraattien äänestäjät muistivat muistuttaa muistihäiriöiden seurauksista, he unohtivat äänestää, ja tietenkin nuo äänestäjät kuuluvat nyt kasvavaan muistihäiriöisten kerhoon.

Kansanedustajista muistetaan muistihäiriöiset ex-urheilijat, palkoista ja veroista tietämättömät puolueiden puheenjohtajat, ilmaislipuilla lentelijät, säätiöiden rahansiirtelijät. Eli doping, pienipalkkaisen määritelmä, Thaimaan lennot, RAY ja Nova.

Yksinkertaisesti vain raha, raha ja raha. Ja tietenkin Kehittyvien maakuntien Suomi. Kyllähän Suomi on kehittynytkin, vaan mihin suuntaan?

Rahaa näyttää olevan, eri asia mihin tarkoitukseen. Köyhien auttaja Veikko Hurstihan sanoi 1990-luvulla jakaessaan rahaa Hakaniementorilla, että tätä riittää niin kauan kuin koneet sitä painaa.

Onko suomalainen poliittinen järjestelmä tiensä päässä kuin aikoinaan katolinen kirkko 1500-luvulla. Paavithan rahoittivat ”toimintaansa” 1300–1500-luvulla ns. anekaupalla ”raha kirstuun kilahtaa, sielu kiireesti taivaaseen vilahtaa”.

Meidän poliittinen järjestelmämme käyttää samoja metodeja nykyaikaisessa muodossa: ”Euro koneeseen kilahtaa, ääni uurnaan vilahtaa”.

Tutkimuksissahan on todettu, että äänestäjien poliittinen muisti on kolme kuukautta, kuuluvat siis muistihäiriöisiin. Äänestysprosenttihan laskee, mutta kyllä sinne eduskuntaan valitaan aina 200 kansanedustajaa, olipa äänestysprosentti vaikka 1 tai 0,0 prosenttia. Onnea vaan vuoden 2011 vaaleihin.

Eeva Laakkonen, Raisio