Taide- ja taitoaineet hukassa
nykyisessä peruskoulussa

Peruskoulun opetussuunnitelmaa ollaan uudistamassa. Nyt olisi ehdottoman tärkeää saada lukujärjestyksiin lisää taito- ja taideaineita.

”Ars longa Vita brevis” löytyy jo Tatu ja Patu lastenkirjoistakin, mutta löytyykö taiteelle paikkaa ja arvostusta peruskoulussa? Lasten luovuuden tukemista kyllä korostetaan varhaiskasvatuksessa, mutta luovuus loistaa poissaolollaan peruskoulussa. Jos luovuuden taitoja ei opeteta eikä niitä tueta, on yliopistoissa ja työelämässä – 12 vuoden kouluputken jälkeen – turha peräänkuuluttaa innovatiivisuutta, luovaa taloutta, luovaa tutkimusta…

Olen järkyttynyt huomatessani miten paljon vähemmän oppilailla on musiikkia, kuvaamataitoa ja kädenaineita, jopa liikuntaa, kuin omina kouluaikoinani 1970-luvulla. Peruskoulunhan piti huomioida erilaisia oppijoita, mutta minne ovat unohtuneet taiteellisesti tai motorisesti lahjakkaat?

Entä ne, joiden osaaminen nousee muista kuin numeroilla helposti arvioitavista lukuaineista? Eivätkö taideaineet, liikunta, tanssi ja teatteri-ilmaisu tue itsetuntemusta, terveyttä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia? Taide tukee henkistä kehitystä ja kasvua. Ilmaisuaineiden avulla opitaan myös nykyelämässä arvokkaita ja tärkeitä vuorovaikutustaitoja. Taideaineiden opetus voisi olla hyvä paikka myös monikulttuurisuuden ja moniarvoisuuden opettamiseen.

Kenelle nämä toiveet tulee osoittaa, että muutosta tapahtuisi? Mitä voi tehdä, jotta tukisimme kasvavien lasten luovuutta, hyvinvointia ja inhimillisiä arvoja sekä kokonaisvaltaista ihmisyyttä nyky-yhteiskunnassa?

Huolestunut äiti