Myytävänä

Kaupungin talous on ajautunut tilaan, jossa on pakko tehdä joitakin kipeitäkin toimenpiteitä. Ratkaisuksi on tarjottu jos jonkinlaista ehdotusta, poliittisesta suuntauksesta riippuen.

Minna Arve arvelee (TS 12.9.), että Turku voisi myydä koulujen siivous- ja kiinteistöpalveluliiketoiminnan liikkeenluovutuksella. Tällaisessa mallissa henkilökunta siirtyisi vanhoina työntekijöinä uuden yrityksen palvelukseen. Tavoitteena olisi kilpailuttaa liiketoiminta ja asettaa tavoitteeksi viiden prosentin vuotuiset kustannussäästöt. Näin syntyvästä kustannussäästöstä puolet voitaisiin laittaa perusopetuksen laadun parantamiseen.

Ei ehkä tiedetä, että esimerkiksi koulujen siivoustoimelle on asetettu vuotuinen viiden prosentin kustannussäästötavoite, joka on käsittääkseni toteutumassa. En näe eroa, tulevatko ne säästyneet eurot koulujen siivoustoimen omasta työstä vai yksityiseltä puolelta. Toivottavasti ne jo säästyneet eurot on siirretty perusopetuksen laadun parantamiseen, kuten Minnakin toivoi.

Yrityksen toimintaan kuuluu voiton tavoittelu. Jotta tämä toteutuisi tällä alalla, on tavoitteet aika kovat. Tällä hetkellä koulusiivoojan työsarka on 300 neliömetriä/h. Tehoja tulisi nostaa, muutenhan yritys ei tavoitteitaan saavuta. Missä tulee raja vastaan?

Kuinka paljon opettajat, oppilaat ja vanhemmat ovat valmiita laskemaan koulunhoidon tasoa?

Kouluissa on nimetyt kiinteistönhoitajat, jotka periaatteessa toimivat kuin talkkarit. Kiinteistönhuoltofirman kanssa tehtävä sopimus kattaisi vain siinä mainitut työt. Kuten asunto-osakeyhtiöistä tiedetään, kaikki ylimääräinen työ maksaa erikseen. Kuinka edullisen sopimuksen kaupunki osaa tehdä? Minna Arvekin mainitsee suoraan luvun viisi prosenttia. Sehän antaa firmoille tarjouksen alarajan. Eihän kukaan itseään kunnioittava firma, joka hoitaa työnsä huolella mene tuon rajan alle. Kunhan ei vain loppupeleissä kävisi niin kuin eräskin talkkari totesi, että kuka jättää halvemmalla tekemättä.

Me mainiot pienipalkkaiset ”siivoojat ja talkkarit” olemme jo nyt osallistuneet Turun talouden pelastusharjoituksiin. Itsekukin meistä on pitänyt kahden viikon pakkoloman tai talkoovapaan. Kilpailutuksen lopputulos on arvailujen varassa ja saattaa jopa olla kalliimpi kuin nykyinen järjestelmä. Voisi sanoa että paljon parkua ja vähän villoja.

Arto Salminen, kiinteistönhoitaja