Laajaa unitutkimusta tarvitaan harvoin unihäiriöiden diagnostiikassa

Tara Lehtonen
Uni- ja vireystilahäiriöiden diagnostiikassa keskeistä on potilaan huolellinen haastattelu ja oireiden kartoitus sekä lääkärin tekemä kliininen tutkimus, laajaa unirekisteröintiä ei aina tarvitse tehdä, todetaan kirjoituksessa.
Uni- ja vireystilahäiriöiden diagnostiikassa keskeistä on potilaan huolellinen haastattelu ja oireiden kartoitus sekä lääkärin tekemä kliininen tutkimus, laajaa unirekisteröintiä ei aina tarvitse tehdä, todetaan kirjoituksessa.

Turun Sanomat (21.1.2020) toi ansiokkaasti esille unihäiriöiden moninaisuuden ja yleisyyden ja toisaalta unilääketieteen koulutuksen vähäisyyden ja pirstaleisuuden. Terveydenhuollon ammattilaisten peruskoulutuksessa unihäiriöitä käsitellään valitettavasti vain joitakin tunteja huolimatta useiden näiden häiriöiden kansantautiluonteesta.

Valtioneuvoston asetuksella Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirille määrättiin 1.1.2018 lähtien kansallinen koordinaatiovastuu uni- ja vireystilahäiriöiden sekä hengitysvajeen diagnostiikasta ja hoidosta.

Tyksin, Satasairaalan ja Vaasan keskussairaalan sekä Turun yliopiston muodostama verkostomainen Uni- ja hengityskeskus on nyt toiminut reilut kaksi vuotta ja laatinut yhdessä kansallisten koordinaatioryhmien kanssa ohjeita ja osaamisvaatimuksia terveydenhuollon eri ammattiryhmille.

Uni- ja hengityskeskus järjestää korkeatasoista koulutusta terveydenhuollon ammattilaisille. Toivottavaa toki olisi, että Suomessa olisi koulutusohjelma muunmuassa sairaanhoitajille. Koulutusohjelmaa ollaankin valmistelemassa. Tyksin Uni- ja hengityskeskuksen nettisivuilla on tietoa myös kansalaisille.

Tammikuussa uniapneasta Tyksissä järjestetty yleisöluentotilaisuus keräsi kaksi isoa luentosalia täyteen ja lisäksi etäyhteyden kautta kuulijoita Raumalle, Poriin ja Vaasaan yhteensä yli 500.

Turun Sanomien artikkelissa tuodaan esille huoli uniasiantuntijana esiintymisestä ilman asianmukaista koulutusta olipa kyse sitten lääkäreistä tai hoityön ammattilaisista, saati muun kuin terveydenhuollon koulutuksen saaneista henkilöistä. Tällainen valeasiantijuus saattaa pahimmillaan vaarantaa potilaan oikeusturvaa.

Suomen Lääkäriliitto on puuttunut unilääkäri-tittelin harhaanjohtavaan käyttöön muun muassa lääkäripalvelujen markkinoinnissa. Artikkelissa mainittu unilääketieteen erityispätevyys edellyttää erikoislääkärin tutkintoa jollakin erikoisalalla, kahden vuoden käytännön työskentelyä unihäiriöitä hoitavana lääkärinä, tiettyä määrää teoreettista koulutusta sekä valtakunnallisen kirjallisen ja suullisen tentin hyväksyttyä suorittamista.

Unilääketieteen erityispätevyys antaa pääsääntöisesti valmiudet hoitaa nimenomaan oman peruserikoisalan unihäiriöitä ja yleiskäsityksen muiden erikoisalojen piiriin kuuluvista unihäiriöistä. Lääkäriliiton ohjeistuksen mukaisesti lääkärin tulisikin aina unilääketieteen erityispätevyys-nimikettä käyttäessään ilmoittaa myös varsinainen erikoisalansa. Ilman unilääketieteen erityispätevyyttäkin toki osa lääkäreistä on omaan erityismielenkiintoonsa pohjautuen perehtynyt peruskoulutustaan syvemmin unihäiriöihin.

Uni- ja vireystilahäiriöiden – kuten useiden muidenkin sairauksien – diagnostiikassa keskeistä on potilaan huolellinen haastattelu ja oireiden kartoitus sekä lääkärin tekemä niin sanottu kliininen tutkimus. Turun Sanomien kirjoituksessa mainitaan, että potilaan haastattelun jälkeen ”on vuorossa laaja unitutkimus”. Tämä antaa haarhaanjohtavan kuvan unipolygrafian eli niin sanotun laajan unirekisteröinnin tarpeellisuudesta.

Kahden yleisimmän unihäiriön, unettomuuden ja uniapnean, Käypä hoito -suositukset eivät tällaista suosittele. Uniapnean diagnostiikassa riittää haastattelun, kliinisen tutkimuksen ja muita sairauksia poissulkevien verikokeiden lisäksi lähes poikkeuksetta kotona tehtävä yöpolygrafia eli niin sanottu suppea unirekisteröinti.

Unirekisteröinti tulisi aina arvioida silmämääräisesti eikä luottaa pelkästään laitteen automaattianalyysiin. Automaattianalyysi antaa sekä virheellisiä unihäiriön diagnooseja että jättää huomiotta todellisia unihäiriöitä.

Aikuisten unettomuuden tai esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymän diagnostiikassa unirekisteröintejä ei yleensä tarvita. Laajaa unirekisteröintiä tarvitaan lähinnä tiettyjen harvinaisten unihäiriöiden sekä pikkulasten uniapnean ja tiettyjen muiden unihäiriöiden diagnostiikassa.

Unirekisteröinnit ovat hyödyllisiä diagnostiikassa oikein käytettyinä. Resursseja ei kuitenkaan pidä käyttää turhiin tutkimuksiin, olipa maksajana sitten julkinen terveydenhuolto, vakuutusyhtiö tai yksittäinen potilas.

Tarja Saaresranta

Ma, professori, Uni- ja hengityskeskuksen koordinoiva johtaja,

keuhkosairauksien erikoislääkäri, unilääketieteen erityispätevyys

Salla Lamusuo

LT, ylilääkäri

neurologian erikoislääkäri, unilääketiteen erityispätevyys

Juha Markkula

LT, apulaisylilääkäri

psykiatrian erikoislääkäri, unilääketieteen erityispätevyys

Irina Virtanen

Dosentti, apulaisylilääkäri

kliinisen neurofysiologian erikoislääkäri, unilääketiteen erityispätevyys

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.