Lukijalta: Lasten kilpailemisella on varjopuolensa

Tara Jaakkola
Valmennuksen rikkeitä ei saa katsoa sormien läpi siksi, että kyseenalaiset menetelmät ovat tuottaneet voittajia. Luonto on tehnyt lapset vahvoiksi ja vauriot paljastuvat usein vasta vuosien kuluttua, toteavat kirjoittajat.
Valmennuksen rikkeitä ei saa katsoa sormien läpi siksi, että kyseenalaiset menetelmät ovat tuottaneet voittajia. Luonto on tehnyt lapset vahvoiksi ja vauriot paljastuvat usein vasta vuosien kuluttua, toteavat kirjoittajat.

Vanhemmat haluavat lapsilleen kaikkea hyvää ja mukavia harrastuksia. Organisoitu urheilutreeni ja joukkueessa toimiminen antavat yhteisöllisyyttä ja hyvää oppia elämää varten. Kehittyy kuntoa ja ketteryyttä.

Harrastuksesta, liikunnasta ja myös kilpailuista on iloa lapselle ja koko perheelle.

Hyvän itsetunnon saaminen on lapsuuden ja nuoruuden parhaimpia tuloksia, jossa moni ihminen on mukana vaikuttamassa lopputulokseen. Koulun roolista on puhuttu paljon ja siitä, kuinka kiusatuksi tuleminen vaikeuttaa lapsen kehitystä ja kuinka opettaja voi kasvattaa lapsen hyvää itsetuntoa kiinnittämällä enemmän huomiota hänen vahvuuksiinsa.

Kaveripiiri on lapselle ja nuorelle tärkeä ja on korostettu, että jokaisella lapsella tulee olla oikeus harrastuksiin.

Vähemmän keskustelua on herättänyt lasten ja nuorten harrastusmaailman koko kuva. Valitettavasti harrastamisessa on ollut kauan vaiettuja varjopuolia.

Harrastusmaailman traumat jättävät pitkäkestoiset jälkensä. Lapsi, joka istuu vaihtopenkillä matsista toiseen ei saa tästä itselleen vahvistavaa kokemusta.

Valmentajat sanovat joskus, että lapsia pitää karaista, koska urheilun kilpailuhenkisyys on kovaa ja vain kovat pärjäävät siinä.

Karaiseminen on taitolaji ja osaamattoman käsissä se johtaa psyykkiseen kaltoinkohteluun. Mitä tapahtuu niille, jotka ovat vähemmän kilpailuhenkisiä tai joilla ei ole kaikkia edellytyksiä aivan huipulle?

Suuri osa lasten harrastuksia ohjaavista aikuisista tekee sitä siksi, että rakastaa lajia ja haluaa kasvattaa taitavia suorittajia ja myös tähtiä. On selvää, että valmennusvaiheessa harvempi tekee työtä vain siksi, että haluaa kasvattaa iloisia ja itseensä tyytyväisiä lapsia ilman suorituspaineita.

Valmennuksessa tehdään huippuja, mutta toiminnan tulee kuitenkin olla myös laaja-alaista ja koko toimintaympäristöä huomioivaa.

Luultavasti harrasteryhmissä lasten itsetunto ei vaarannu yhtä paljon kuin kilpailuryhmissä, joissa on jotenkin ollut ikään kuin lupa vaatia todella paljon ja jopa voidaan puhua rumasti lapsille ja nuorille.

Emme enää salli lasten fyysistä kuritusta, nyt on kiinnitettävä huomio myös psyykkiseen kohteluun. Se, että lapsi on valittu kilpailuryhmään ei vielä takaa hänelle hyvää itsetuntoa. Nöyryyttävä valmentaja tai ilkkuvat pelikaverit nakertavat yhtä lailla kilparyhmän lapsen hyvinvointia kuin harrasteryhmänkin.

Silloin henkinen painostaminen ja ryhmästä poissulkeminen voi olla koulumaailmaakin kavalampaa kiusaamista.

Näiden ongelmien esiin tuominen on vaikeaa niin lapsille, nuorille kuin heidän vanhemmilleen. Kovassa kilpailussa ei kannata kyseenalaistaa niitä henkilöitä, jotka voivat vaikuttaa nuoren menestykseen lajissaan. Siksi näihin pelottavan yleisiin negatiivisiin käytäntöihin täytyy puuttua ylemmällä tasolla, kuten seurojen johdossa.

Lasten ja nuorten harrastusten ohjaajien ja valmentajien koulutusta tulee kehittää ja johtotason tulee varmistaa ohjaajien ja valmentajien asenne, pätevyys ja kyky. Lapsia ja nuoria valmentaville olisi hyvä luoda täydennyskoulutuksilla valtakunnallinen ”Lapsen valmennuspassi”.

Seuroilla tulee olla selkeät avoimet toimintamallit ongelmien purkamiseen. Valmentajan tulee ymmärtää lapsen ja nuoren kehitysvaiheiden erityispiirteet ja fyysisen ja psyykkisen suorituskyvyn taustat eri ikäkausina. Väärillä metodeilla tuotetaan vaivoja ja vaurioita.

Lasten valmennus ei ole helppoa, koska yksilöiden väliset erot ovat suuria. Kaikilla lapsilla on vahvuuksia ja voimavaroja, vaikkei juuri sellaisia, joita kyseinen laji tarvitsee. Kun liikunnan ilosta siirrytään vaativampaan valmennukseen lapsia voi edelleenkin ohjata positiivisuudella, ilman nöyryyttämistä.

Valmennuksen rikkeitä ei saa katsoa sormien läpi siksi, että kyseenalaiset menetelmät ovat tuottaneet voittajia. Luonto on tehnyt lapset vahvoiksi ja vauriot paljastuvat usein vasta vuosien kuluttua.

Pidemmässä juoksussa menestyjäksi tullaan ilon eikä pelon kautta. Ja jos menestyminen vaatii pelkoa, niin onko se sen arvoista? On haastatteluista tuttua, että mestareilla on hyvä ja rento fiilis.

Tietääksemme Norjassa on 12 vuoden ikä rajana sille, että lapsi saa kilpailla kansallisesti tai kansainvälisesti ja siihen asti lapset kilpailevat vain alueellisissa kisoissa. Tämä ehkä vähän hillitsee pitkää busseissa ja lentokoneissa istumista.

Lasten ja nuorten liikunta on kansallinen voimavara, joka tuottaa iloa ja yhteisöllisyyttä. Se ei ole ristiriidassa kilpaurheilun kanssa.

Lapsia on entistä vähemmän ja kaikkien meidän tulee huolehtia heistä yhteisesti ja parhaalla osaamisella. Tämä vaatii uusia toimintamalleja ja kansallista panostusta.

Lasten ja nuorten ohjaajien ja valmentajien koulutuksen kautta varmistetaan myös Suomen huippu-urheilun tulevaisuus.

Janina Andersson

toiminnanjohtaja, Mannerheimin Lastensuojeluliitto Varsinais-Suomen piirin toiminnanjohtaja

Jussi Mertsola

lastenlääkäri, professori, Mannerheimin Lastensuojeluliitto Varsinais-Suomen piirin puheenjohtaja

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita uusi viesti
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Aiemmat viestit (3)

Vastaa
Sivustaseuraaja
Muistoja koulusta 60-luvulta
Suuret kiitokset paljon ajatuksia (minulle katkeria muistoja) herättävästä kirjoituksesta!

En ole koskaan erityisen liikunnallinen, ehkä vähän hidaskin, vaikka nautin kävelystä. Mielummin metsäpoluilla kuin asfaltilla.

Meillä kansakoulussa liikunnanopettajana oli nuorehko nainen. Hän hallitsi voimistelutunteja rumpu kädessään jolla antoi tahtia liikuntaan. Kaikkien piti hyppää, juosta, kiivetä vuorollaan tahdin mukaan. Minä pelkäsin useimpia liikkuja ja kaikissa joukkuelajeissa pelkäsin, että joku jyrää nurin, kaatuu jne.

En myöskään ole koskaan ollut kilpailuhenkinen, annan mielelläni latua - tai apua sitä pyytävälle. En siis erityisemmin pitänyt urheilukilpailuistakaan. Mutta siihenkin opettaja pakotti. Minulle hiihtäminen oli jo lapsena luonnon tarkkailua. Jälkien seuraamista.

Näinpä koulu (yksi opettaja) teki minusta liikuntaa inhoavan, enkä liiku vieläkään muuten, kuin itsekseni kävellen. Omaan tahtiin.
Liikunta on muutakin kuin suorittamista, se tuntuu unohtuvan useimmilta.
Haluatko käyttää
Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita vastaus viestiin
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Vastaa
Angus
Lasten kilpailemisella on varjopuolensa
Laajasti ottaen, myös aikuisten kilpailemisella on varjopuolensa. Ne ovat niinkin vakavia, että voi kysyä, onko (jatkuvasta) kilpailemisesta enemmän haittaa vai hyötyä.
Haluatko käyttää
Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita vastaus viestiin
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Vastaa
Bongou
Tärkeää asiaa
On aivan selvää että mitätöimisellä ja moitteilla tuhotaan hyvin moni lapsi ja nuori. Välillä tuntuu siltä että jotkut futis tai jäkisvalmentajat luulevat valmentavansa kaikkia huipulle. Kuitenkin vain pienestä osasta voi tulla Selänteitä tai Ronaldoja. Jos alakouluikäisen illat menevät treeneissä ja viikonloput peleissä, onko se lapsen etu? Toki lapsi usein haluaa harrastaa mutta syynä voi olla vanhempien tai valmentajien tietynlainen painostus. Lapsi saa hyvää huomiota vain suorittamalla. Valmentajat eivät saa myöskään unohtaa pukuhuonevastuutaan. Siellä on ne vanhemmat, jotka saattavat hyväksyä muiden kiusaamisen. Kentän laidallakaan ei saa hyväksyä rumaa kieltä.
Haluatko käyttää
Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita vastaus viestiin
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
  • «
  • 1
  • /
  • 1
  • »