Lukijalta: Työttömyys ei ole este työnsaannille

Jori Liimatainen
Usein ajatellaan, että elämässä pitäisi kehittyä suoraviivaisesti kohti uraa ja menestystä. Mutta ei elämä mene niin, eikä kaikkien elämässä tapahdu samoja asioita. Joskus on kuljettava todella haastavien ja rankkojen kokemusten läpi yksin, sanoo kirjoittaja.
Usein ajatellaan, että elämässä pitäisi kehittyä suoraviivaisesti kohti uraa ja menestystä. Mutta ei elämä mene niin, eikä kaikkien elämässä tapahdu samoja asioita. Joskus on kuljettava todella haastavien ja rankkojen kokemusten läpi yksin, sanoo kirjoittaja.

Kerran työtön ei missään nimessä tarkoita ikuisesti työtön, eikä joskus kotiäiti tarkoita koko elämän mittaista kotiäitiyttä. Elämässä menee uusia junia; tulee aina eteen uusia mahdollisuuksia ja niihin on hyvä tarttua.

Ihmisiä leimataan helposti ja niistä leimoista voi olla todella vaikea päästä eroon. Kun ihminen leimataan työttömäksi, se vie ihmiseltä uskon itseen ja omaan elämään, siksi työttömät jättävät usein muun muassa terveyspalvelut väliin. He tuntevat syvää nöyryytystä ja arvottomuutta, siksi he eivät välitä enää tarpeeksi itsestään.

Jatkuva alas painaminen yhteiskunnan taholta vain pahentaa tilannetta: on vaikea nousta suosta, johon on kerran pudonnut ja uponnut. Monet ovat työttömiä tahtomattaan ja olosuhteista johtuen, mutta silti he rämpivät suossa, koska yhteiskunta ja vallalla olevat asenteet eivät muutu.

Usein ajatellaan, että elämässä pitäisi kehittyä suoraviivaisesti kohti uraa ja menestystä – vain siten voi löytää ihanne-elämän ja antoisan tulevaisuuden. Mutta ei elämä mene niin, eikä kaikkien elämässä tapahdu samoja asioita. Joskus on kuljettava todella haastavien ja rankkojen kokemusten läpi yksin.

Suomessa rakastetaan koulutusta ja pätevyyttä mutta elämässä on paljon sellaisia tehtäviä, joihin tarvitaan rakkautta ja avointa sydäntä. Yhteiskunnassa vallitsee kylmä järkiajattelu ja siksi monet henkisesti herkät ihmiset voivat huonosti, menettävät uskon itseen, syrjäytyvät ja ovat itsetuhoisia.

Miten luodaan parempi yhteiskunta? Ihmisten pitäisi hyväksyä erilaisuus ja kannustaa lapsia ja nuoria kuuntelemaan itseään ja tekemään sydämen valintoja. Ei tarvitse suorittaa liikaa vaan keskittyä olennaiseen. Pitäisi unohtaa vertailu ja kilpailu kokonaan ja luoda hyväksymisen ilmapiiri.

Ikä ei ole este työn tekemiselle hyvin – päinvastoin, taidot ja kokemus karttuvat elämän varrella. Niin paljon arvokasta työvoimaa syrjäytetään yhteiskunnasta ja työelämästä, väittämällä, että työn tekemiseen tarvitaan nuoruutta. Nuoruus ei sinänsä katso ikää, se on elämänasenne ja tapa toimia tässä maailmassa.

Etninen tausta, sukupuoli, henkilön nimi ja tämänhetkinen työmarkkinatilanne eivät saa vaikuttaa työllistymismahdollisuuksia heikentävästi. On kuitenkin niin, että eri tehtäviin soveltuu tietynlaiset henkilöt, jotka edustavat tietynlaisia ominaisuuksia.

Jokaisen olisi tärkeintä pyrkiä henkisen tasapainon löytämiseen, se on pitkällä tähtäimellä tärkeämpää ja yhteiskunnan kannalta järkevintä, koska se pitää myös mahdolliset lääkekustannukset ja tarvittavat hoitokulut minimissä. Henkisesti hyvinvoiva työntekijä on iloksi sekä itselle että muille.

Yhteiskunnasta puuttuu työn ilo ja halu luoda yhteisiä hyviä asioita. Tuijotetaan liikaa rahaa ja asemaa ja samalla katoaa yhteishenki. Pitäisi keskittyä enemmän hyvän luomiseen ja luovuuden hyödyntämiseen, jotta saadaan konkreettisia muutoksia aikaan. Me olemme kaikki samassa veneessä; työtön ja toimitusjohtaja ovat osia samaa kokonaisuutta.

Työttömiä on monenlaisia. Kaikki eivät ole ns. vastuunpakoilijoita. Työttömyyden henkinen taakka on kuitenkin painava. Mutta niin on myös se, ettei mikään ovi aukea tai opiskelupaikka irtoa.

Työttömillä puuttuu usein selkeä päämäärä, visio, usko itseen ja elämän merkityksellisyys. Merkityksen tunne antaa elämälle tarkoituksen. Ilman, että asia tuntuu merkitykselliseltä, ei voi saada mitään suurta aikaan.

Jos ja kun merkityksellisyys puuttuu, puuttuu samalla syvyys, ja elämä tuntuu puuduttavan ikävältä ja turhalta. Millään ei ole mitään väliä.

Elämän tarkoitus voi löytyä hyvin pienistä ja mitättömiltä näyttävistä asioista, eikä se useinkaan liity rahaan. Se voi olla iloa pienistä asioista, rakkautta tekemiseen ja läsnäoloa, jotka antavat ihmiselle henkistä hyvinvointia ja tarkoituksen tunnetta.

Puuduttavassa, tylsässä ja tyhjässä elämässä puuttuvat ilo ja rakkaus. Ei ole mitään syytä miksi. Motivaatio laskee nollalukemiin ja ihminen voi huonosti, ja saattaa alkaa kehittää itselleen erilaisia addiktioita turhautumisen tunteen lieventämiseksi.

Ns. luuserina oleminen on sitä, että vaikka tietää omat kyvyt ja taidot, niin niitä ei arvosteta tai ymmärretä/hyväksytä yhteiskunnassa. Olemassaolo on pelkkä pyöreä nolla ja muut ns. omissa silmissä korkea-arvoisemmat katsovat alaspäin. Se on henkisesti erittäin raskasta, raastavaa ja nöyryyttävää.

Tilanne on nyt vähitellen eskaloitunut siihen pisteeseen, että työssäkäyvät uupuvat ja työttömät masentuvat. Ilo kääntää oravanpyörän toiseen suuntaan.

Jaettu ilo on moninkertainen ilo. Ilo palaa yhteiskuntaan, kun halutaan hyvää ja toistemme ilahduttamista. Se on asioiden jakamista, toisistamme välittämistä, huolenpitoa heikommista – toisin sanoen rakkautta.

Jaana Uolamo

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita uusi viesti
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Aiemmat viestit (1)

Vastaa
Bongou
Kotiäitiys ei ole työn pakoilua
Kotiäitinä oleminen eli ts. Kelan maksamalla kotihoidontukikaudella harvoin tarkoittaa samaa kuin työn pakoilu. Lapsen ollessa noin 10 kk ikäinen vauva äidin pitäisi päättää, viekö hän vauvan päiväkotiin ja menee itse töihin vaiko jatkaisiko vauvan hoitamista kotona. Sen ikäinen tarvitsee vielä turvallisen aikuisen. Yöunet saattavat olla rikkonaisia ja koko perhe vielä toipuu rankasta vauvavuodesta. Vaihtoehto on sitten jäädä kotiin. Siitä saatava korvaus on pienempi kuin opintotuki. Sillä perhe saa noin viikon ruoat sekä vauvan vaipat. Sillä ei makseta puhelin ja asumismaksuja. Sille jäävä joutuu tekemään henkisesti ja taloudellisesti raskaan päätöksen. Vauvan paras vaiko talouden paras? Kotihoidontukiaikaa vähentämällä tuskin saadaan äidit töihin. On muistettava että työnantaja ei hyvällä katso kun lapsi sairastelee. Se on normaalia, jopa 10 eri infektiota vuodessa plus jälkitaudit. Tiedän useita joille pomo pitänyt ns. Keskustelun kannattaako töissä jatkaa kun on jatkuvasti pois. Stressiä lapsiperhe viimeiseksi kaipaa. Päiväkotien sijaan tulisi olla edelleen perhepäivähoitoa joka on pienelle vauvalle parempi. Hoitomuotoja on kehitettävä
Haluatko käyttää
Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita vastaus viestiin
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
  • «
  • 1
  • /
  • 1
  • »