Lukijalta: Jokaisen maailma on aika pieni, vaikka maapallo on iso paikka

Vuoden 2019 vaihtuessa vuoteen 2020 televisiossa näytettiin livekuvaa maapallosta avaruudesta katsottuna. Eräs kuvakulma näytti valtavan alueen, joka oli kytevää ja leviävää massaa, joka toi mieleen Mordorin voitonjuhlat.

Tälläkin hetkellä muun muassa Australiassa on valtaisia metsäpaloja. Tosin näimme myös punapuumetsiköitä, sinisiä vesistöjä, lumisia vuoria ja valtavia maa-alueita, joilla muun muassa dinosaurukset aikoinaan käyskentelivät.

Asumme isossa paikassa, vaikka internetin aikakaudella kaikki on saatu tiivistettyä kuvaruudulle nokan eteen ja kuvittelemme, että yletymme kaikkeen haluamaamme alle sekunnissa.

Yleensä hankalinta on ottaa ensimmäinen konkreettinen askel kohti tärkeää ihmistä ja tämän jälkeen panna jalkaa toisensa eteen hänen saavuttamisekseen. Monesti kaikkein tärkein löytyy aivan läheltä, omasta kodista ja kotikadulta.

Jos emme kykene tekemään hyvää tekoa läheiselle, niin mitä luulemme saavuttavamme toisessa maassa, jonne mennään niin sanotusti elämyksiä hakemaan. Mitä ne "elämykset" muka ovat? Yleensä eivät ainakaan rakkaudesta kumpuavaa ja rakkauteen tähtäävää toimintaa, vaan pinnallista mielihyvän hakua ja itsekästä mässäilyä.

Jo kaksikymmentä vuotta sitten muun muassa Kalifornian yliopiston tutkijat kertoivat, että jos kaikki maapallon puut kuolisivat kerralla, niin happea riittäisi elämiseen noin sadaksiviideksikymmeneksi vuodeksi. Tätä lukua ovat tasaisesti vähentäneet jatkuvasti kasvussa olevat ilmansaastelukemat maapallon isoissa kaupungeissa sekä tiheämmin syttyneet ja aiempia vuosia laajemmat metsäpalot muun muassa Pohjois- ja Etelä-Amerikassa.

Järkevin ja nopein tapa kasvattaa tulevaisuuden happilukemia ihan kaikille Maan päällä sekä nopeasti ja tehokkaasti sitoa ilmansaasteita olisi puiden massaistutus ympäri maailmaa ja etenkin isoissa kaupungeissa, joissa tarve on akuutti.

Tällaiset teot eivät loppujen lopuksi vie paljon aikaa ja energiaa: isoin haaste on ottaa ensimmäinen askel tai pikemminkin iskeä lapion terä maahan. Jos jotkut säännöt tämän estävät, niin ne tulisi purkaa.

Paula Puolakka

FM (aate- ja oppihistoria), beat-runoilija ja kirjoittaja

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.