Lukijalta: Opettajuus ja koulukasvatus ovat muutosten pyörteissä

TS/Riitta Salmi
Muutosten pyörteissä erityisesti hallinnon kyky viestiä avoimesti, sen taito tarjota ideoita ja ennen kaikkea taito innostaa ihmisiä ovat merkittäviä tekijöitä opettajien työhyvinvoinnin edistämisessä, toteavat kirjoittajat.
Muutosten pyörteissä erityisesti hallinnon kyky viestiä avoimesti, sen taito tarjota ideoita ja ennen kaikkea taito innostaa ihmisiä ovat merkittäviä tekijöitä opettajien työhyvinvoinnin edistämisessä, toteavat kirjoittajat.

Elämme koulukasvatuksessa ”totuuden jälkeistä aikaa”. Luottamus omiin valintoihin on syrjäyttänyt auktoriteetit, yltiöindividualismi on korvannut yhteisöllisyyden samalla kun arvojen ambivalenssi on korvannut niiden yhtenäisyyden.

Aikaamme kuvaa irtisanoutuminen auktoriteeteista. Elämä on pinnallistunut ja viihteellistynyt.

Digitalisaation ja sen luomien muutosten vanavedessä myös opettajan työhön on liittynyt uusia odotuksia ja vaatimuksia tilanteessa, jossa kasvatusta on voimakkaasti redusoitu talouden välineeksi.

Käsitys opettajuudesta on hämärtynyt. Julkisuudessa opettajista puhutaan muutos-agentteina, ohjaajina, konsultteina, kehittäjäopettajina, valmentajina, mentoreina ja koutseina. Opettajan työ on suuntautunut opettamisesta yhä enemmän opiskelijan koko elämänpolitiikkaan.

Monet opettajat kokevatkin stressiä työtehtävien lisääntymisen vuoksi. Erilaiset palaverit, projektit ja kehittämistehtävät syövät opetukseen varattua aikaa.

Ajassa korostuva taloudellisteknologinen järki on kaventanut opettajan työn autonomiaa. Monet opettajat ovat hämmentyneitä ja kokevat ahdistuneisuutta. He kysyvät, kelpaanko tai riitänkö ihmisenä ja opettajana? Arvostetaanko vastaisuudessa opettamista? Mitä minulta odotetaan? Kantaako ammattitaitoni supistuneiden opetusresurssien ja kasvaneiden luokkakokojen koulussa?

Tutkimusten mukaan jopa noin 25 prosenttia opettajista kokee masennusta ja työhön liittyvää tyhjyyden sekä välinpitämättömyyden tunnetta.

Suomalaisessa koulussa on perinteisesti arvostettu opettajantyössä yksin pärjäämisen eetosta. Tämä on saattanut johtaa ajattelutapaan, että opettaja on jotenkin ”epäonnistunut” tai ”huono”, jos hän tuo ”ongelmansa” opettajayhteisön keskusteltavaksi.

Onneksi nykyään ajatellaan toisin. Kun opettaja uskoo omiin kykyihinsä ja kouluyhteisön tukeen, hänen kokemansa työpaine johtaa työkyvyn lisääntymiseen, parempaan työmotivaatioon ja suorituksiin. Jos opettaja pelkää, etteivät hänen voimavaransa riitä, hän stressaantuu.

Yhtäältä henkilökohtaisen stressin vähentämisessä keskeistä on opettajan taito keskittyä omassa työssään olennaiseen ja valmius asettaa työlleen realistisia tavoitteita. Ajankäytön hallinta, riittävä yöuni ja kyky rentoutua ovat tärkeitä henkilökohtaisia keinoja vähentää työn kuormittavuutta.

Toisaalta oppilaitosjohdon tulisi pystyä antamaan opettajille positiivista palautetta heidän työnsä tärkeydestä.

Muutosten pyörteissä erityisesti hallinnon kykenevyys viestiä avoimesti, sen taito tarjota ideoita ja ennen kaikkea taito innostaa ihmisiä ovat merkittäviä tekijöitä opettajien työhyvinvoinnin edistämisessä.

Oppilaitosjohdon pedagoginen osaaminen ilmenee siinä, miten se onnistuu dialogin ja avoimen yhteistyön keinoin luomaan opettajissa yhdessä onnistumisen kokemuksia.

Oppilaitoksen johtamiskäytäntöjen kehittäminen ei suinkaan tarkoita sitä, että bisnesmaailman liikkeenjohdollisia oppeja sovelletaan oppilaitoksiin sellaisenaan. Koulu ei ole mikään liikeyritys, vaan pedagoginen yhteisö.

Siksi johto, joka kykenee omassa toiminnassaan taitavasti yhdistämään sekä asioiden että ihmisten johtamisen saa aikaan työntekijöissään voimaantumista. Se herättää positiivista me-henkeä, mikä vähentää työn kuormittavuutta, parantaen niin oppilaitoksen kokonaishyvinvointia kuin oppimistuloksia.

Hyvin toimivan pedagogisen yhteisön tunnusmerkkeinä ovat oppilaitoksen toiminnan perustaminen koko henkilöstön haluamaan ja innostavaan oppilaitosfilosofiaan ja sitä ilmaisevaan missioon, strategiaan ja visioon. Positiivinen henki edistää työhyvinvointia, kun taas negatiivisuus aikaansaa turhautumista, pessimismiä ja stressiä.

Oppilaitoksen johtamisessa tulisikin suosia luovaa, innovatiivista ja ratkaisukeskeistä pedagogista ajattelua, jossa ei etsitä virheitä, vaan aikaisempaa parempia käytänteitä ja hyviä ratkaisuja.

Johdon tulisi myös panostaa erilaisiin hyvinvointiohjelmiin, kuten työnohjaukseen, koska niillä on katsottu olevan myönteinen vaikutus sekä työn tuloksiin että työviihtyvyyteen.

Jyrki Kaarttinen

kasvatustieteen tohtori,
filosofian maisteri, opinto-ohjaaja sekä historian ja yhteiskuntaopin opettaja

Matti Taneli

kasvatustieteen tohtori, filosofian ja teologian maisteri, lukion lehtori ja kasvatustieteen tutkija

Tutkimusten mukaan jopa noin 25 prosenttia opettajista kokee masennusta ja työhön liittyvää tyhjyyden sekä välinpitämättömyyden tunnetta.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.