Lukijalta: Kurtturuusu on luonnon monimuotoisuuden vihollinen – leviää helposti pitkien matkojen päähän

Puutarhaneuvos Arno Kasvi kirjoitti (TS 5.11.) kurtturuusulle puolustuspuheen, joka kuitenkin perustuu virheellisiin käsityksiin ja puutteelliseen tietoon. Korjaan tässä kaksi hänen perustavanlaatuisinta väärinkäsitystään.

Ensinnäkin vain alkuperäisen kurtturuusulajin (Rosa rugosa ja sen valkokukkainen muoto R. rugosa f. alba) maahantuonti, myyminen, ostaminen ja vuodesta 2022 alkaen myös kasvattaminen ovat kiellettyjä. Sen sijaan Kasvin kehumia jalostettuja tarhakurtturuusuja (Rosa Rugosa -lajikkeet) ei tarvitse hävittää.

Ihmiset voivat siis edelleen kasvattaa pihoillaan "Kuhmosta Hankoon" uskollisesti kukkivia talvenkestäviä tarhakurtturuusuja, kerätä kiulukoita ja katsella, miten hyönteiset, linnut ja jyrsijät häärivät pensaikoissa ruokaa ja suojaa etsien.

Toinen Kasvin väärinkäsitys liittyy kurtturuusun rooliin haitallisena vieraslajina. Hän vähättelee lajin haittoja luonnon monimuotoisuudelle ja puolustaa sen käyttöä horjuvin argumentein.

Toisin kuin Kasvi väittää, kurtturuusu ei ole vain "EU:n vieraslajilistalla", vaan se on Suomessa valtioneuvoston asetuksessa listattu kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Se on siis todettu selvästi haitalliseksi luonnon monimuotoisuudelle myös Suomessa.

Näin on erityisesti merenrannoilla ja ulkosaaristossa, missä kurtturuusu uhkaa monia jo valmiiksi vaarantuneita luontotyyppejä. Esimerkiksi hiekkarannoilla kurtturuusu leviää juurakkonsa avulla jopa hehtaarien laajuisiksi tiheiksi kasvustoiksi syrjäyttäen alkuperäisen kasvillisuuden. Laji voi levitä helposti pitkienkin matkojen päähän, sillä syötyään kiulukoita linnut kuljettavat sen siemeniä vatsassaan kymmeniä kilometrejä – viherpeipot tiettävästi jopa 200 kilometriä.

Se oman pihan harmiton paikallaan pysyvä kurtturuusupensas voi siis ruokailevien lintujen avulla levitä kenenkään huomaamatta tuhoamaan kokonaisia eliöyhteisöjä. Taajamissa ja pihoilla kurtturuusun haittoja ei samalla tavalla näe, joten sen haitallisuutta on helppo aliarvioida.

Kasvi ihmettelee, miksei lajia alettu poistaa heti, kun sen ensimmäiset taimet ilmestyivät Hankoniemen rannoille.

Haitallisten vieraslajien ensimmäisiä yksilöitä ei kuitenkaan usein huomata tai niiden haittoihin havahdutaan vasta, kun ne ovat jo päässeet leviämään. Se ei kuitenkaan ole syy olla ryhtymättä torjuntatoimiin siinä vaiheessa, kun haitat ovat tulleet ilmi.

Kurtturuusun taimien poisto pelkästään rannoilta ei kuitenkaan riitä ellei lajia poisteta myös muualta, sillä muutoin sen siemeniä kulkeutuu edelleen sisämaasta rannikolle ja saaristoon.

Mitä kurtturuusun tilalle, kysyy Kasvi. No, ne jalostetut tarhakurtturuusulajikkeet saa jättää kasvamaan, joten suurelta osin kysymys kuihtuu pois. Mutta kyllä "ihmisen pilaamassa asuinmiljöössä" selviää ja viihtyy lukuisia muitakin lajeja.

Eläimillä on runsaasti muitakin ravinnonlähteitä ja suojapaikkoja. Maaston metsittämiseen, ilmastonsuojeluun ja liikenneturvallisuuden edistämiseen löytyy paljon parempiakin keinoja. Tienpientareita voitaisiin ennemmin hyödyntää korvaavina elinympäristöinä uhanalaiselle niittylajistollemme kuin antaa haitallisen vieraslajin levitä siellä.

Ehkä mikään yksittäinen laji ei vastaa täydellisesti kurtturuusun ominaisuuksia, mutta useita eri lajeja yhdistelemällä saavutetaan varmasti kaikki Kasvin kurtturuusulle nimeämät hyödyt ilman sen haittoja. Useiden lajien yhdisteleminen myös lisäisi kaupunkilajiston monimuotoisuutta.

Kasvin mielestä "tapaus on ainutlaatuinen ja osoittaa lainlaatijoiden täydellistä välinpitämättömyyttä pihakasviviljelyä ja luontoharrastusta kohtaan". Tapaus ei kuitenkaan ole ainutlaatuinen – sama kielto koskee useaa muutakin haitalliseksi vieraslajiksi luokiteltua eliötä. Vieraslajien aiheuttamia haittoja pyritään hillitsemään ja torjumaan myös muilla laeilla ja asetuksilla. Lisäksi lainlaatijat tekevät tässä työnsä juuri niin kuin pitääkin: perustaen päätöksensä tutkimustietoon.

Kenenkään pihakasviharrastus ei myöskään ole uhattuna, sillä puutarhoissa voi edelleen kasvattaa satoja muita kasvilajeja, myös jalostettuja tarhakurtturuusuja. Luontoharrastajan taas luulisi ennemmin ilahtuvan toimista, jotka edesauttavat luonnon hyvinvointia.

Maria Louna-Korteniemi

tutkija, kasvibiologi

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.