Opetusministeri Li Andersson kertoi haluavansa avata elämänkatsomustiedon opetuksen myös kirkkoon kuuluville (HS 10.9.19). Sen jälkeen on asiasta käyty vilkasta keskustelua niin valtakunnallisissa kuin paikallisissakin medioissa.

Välillä kiivaaksikin yltynyt väittely tuntuu kuitenkin ajautuneen alkuperäisestä uutisoinnista siihen, kumpi on parempi aine, uskonto vai elämänkatsomustieto.

Mielestäni molemmat ovat tärkeitä. Oleellista on se, että perheen ja nuorten pitäisi saada valita niiden väliltä itse.

Kyse on yhdenvertaisuuden toteutumisesta. Nykytilanne on epäsymmetrinen antaessaan kaikille muille paitsi evankelis-luterilaiseen ja ortodoksiseen kirkkoon kuuluvalle vapauden valita katsomusopetuksensa. Lapsiasiainvaltuutettu onkin todennut tilanteen loukkaavan lasten oikeuksia.

Siihen, että kuuluu johonkin uskonnolliseen yhteisöön, on olemassa monia hyvinkin erilaisia syitä. Siksi yhteisön jäsenyys ei välttämättä vastaa koettua tai elettyä katsomuksellisuutta eikä näin ollen ole relevantti peruste katsomusaineen määräytymiselle.

Koulumaailmassa on ollut paljon muutoksia viime aikoina. Tämän takia onkin tärkeää edetä katsomusopetuksen kehittämisessä askel kerrallaan: korjataan tasa-arvo-ongelma avaamalla elämänkatsomustieto koulussa kaikille halukkaille.

Sini Taneli

uskonnon, filosofian ja elämänkatsomustiedon opettaja

Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat ry:n puheenjohtaja