Lukijalta: Saattohoitokoteja tarvitaan tulevaisuudessakin

Mediasta lukemani perusteella Turussa sijaitseva saattohoitokoti, Karinakoti, on lakkautettu, mutta Turun kaupunginhallitus käsittelee saattohoidon toteuttamista uudestaan vielä lähiaikoina.

Saattohoidon pioneeriksi nimetty Cicely Saunders on sanonut, että ”se, miten ihminen kuolee, säilyy niiden mielessä, jotka elävät”. Viisaita sanoja. Hän käynnisti 40-luvun lopulla Englannissa kuolevan ihmisen kohtaamiseen liittyvän kehittämistyön, jonka ideologia pohjautuu rakkauteen. Kehittämistyön jatkumona syntyivät hospice-kodit eli saattohoitokodit, joita Karinakoti osaltaan edustaa.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että saattohoidon erityisosaamisyksikkötoimintaa ollaan romuttamassa. Saattohoitokodit kun eivät tuota terveitä ja tuottavia työvuosia, vaan arvostavaa ja ihmisläheistä läsnäoloa, turvallista ja rakastavaa vierellä kulkemista, iloa ja elämyksiä viimeisiin päiviin, ammattimaista kivun ja kärsimysten poistamista. Vähemmän arvostettua tehoyhteiskunnassamme, vai? En lähtisi vastakkainasetteluun.

Ihmisen elämä johtaa vääjäämättä kohti kuolemaa. Tämä aihe koskee siis myös sinua. Kukaan meistä ei jää tänne, me kaikki kuolemme ja kukaan meistä ei tiedä, milloin hetkemme on. Kuolema on meille tuntematon ja monen on vaikea edes puhua siitä, juuri sen tuntemattomuuden pelon vuoksi.

Kuolema alkaakin olla ainoa asia, jota ihminen ja tiede eivät vielä hallitse, vaikka haluaisivatkin. Suomessa kuolee noin 50-60 000 ihmistä vuosittain, joukossa lapsia, nuoria, työikäisiä ja ikäihmisiä. Jotkut lähtevät äkillisesti, toiset ehtivät siihen valmistautua.

Jokaisen ihmisen kuolema on ainutkertainen ja ainutlaatuinen, eikä sitä voida ”uusia”. Kukaan meistä elävistä ei voi täysin ymmärtää, mitä kuoleva käy läpi, koska emme ole itse vielä kuolleet. Kuoleva on tavallaan tämän valtavan asian kanssa hyvin yksin. Emme tiedä, miltä tuntuu kuolla, ja mitä on sen jälkeen, kun on kuollut.

Tilanteen mittasuhteita laitettaessa kohdalleen voidaan todeta, että kuoleva joutuu luopumaan ihan kaikesta, rinnalla olijat yhdestä ihmisestä. Jokainen kokee kuoleman hyvin yksilöllisesti.

Saattohoito on yhtä aikaa sekä vaativa että antoisa työn tekemisen ympäristö, joka edellyttää koulutusta ja työnohjausta. Kuolevat ihmiset ovat erittäin herkkiä tekemään havaintoja ympäristöstään ja läsnä on aina koko tunteiden kirjo.

Saattohoidon työntekijöiden tärkeimpiä ominaisuuksia kuolevien kertomana ovat muun muassa kyky olla aidosti läsnä ilman aktiivista toimintaa tai puhetta, empatia, aito kuunteleminen, ilo ja toivon ylläpitäminen kuoleman läheisyydestä huolimatta.

Suurimpina pelkoina esille nostetaan hallitsemattomat kivut ja tukehtumisen pelko. Karinakodin asiakashaastattelun perusteella parasta saattohoitokodissa oli muun muassa saattohoitokodin vapaus ja se, että sai olla juuri se ihminen joka on.

Te, jotka nyt päätätte Turussa Karinakodin tulevaisuudesta, linjaatte nyt myös laajemmin tulevaisuuden saattohoidosta Suomessa. Oletteko ajatelleet, että linjaatte myös omaa tulevaa kuolemaanne?

Minun mielestäni on suomalaisen hyvinvointivaltion häpeä, jos saattohoitokodit ajetaan alas. Sotelakiin tulisi kirjata, että Suomessa on x-määrä Karinakodin, Pirkanmaan hoitokodin ja Terhokodin kaltaisia saattohoitokoteja tasaisesti maantieteellisesti sijoitettuna siten, että kaikilla ihmisillä, iästä, varallisuudesta ja maantieteellisestä asemasta riippumatta on mahdollisuus kuolla yksilöllisesti, arvokkaasti ja omalla äidinkielellä kielilainsäädännön mukaisesti.

Luonnollisesti tälle on suunnattava sen tarvitsemat resurssit.  Resurssitarkastelussa ei kannata mennä vastakkainasetteluun (keskussairaalat/terveyskeskukset/saattohoitokodit) sairauksien parantamisen ja saattohoidon välillä. Hedelmällisempää on miettiä resursointia edellä mainittujen yksiköiden työnjaon kautta kuolevan ihmisen näkökulmasta.

Päätöksenne on kauaskantoinen. Olisiko Karinakodilla sittenkin tulevaisuus?

Kristiina Strandman

hallintotieteiden tohtori,
Keski-Suomi

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita uusi viesti
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Aiemmat viestit (1)

Vastaa
Jurmalainen
Miksi asia on esillä vasta nyt
Karina-kodin taloudellinen tilanne ei ole voinut tulla yllätyksenä. Kenen intresseissä on ollut, että asia otettiin esiin vasta kun kaikki oli jo menetetty? Nyt kaadettua organisaatiota ja tapoja tuskin palautetaan, vaikka toiminta käynnistyisikin. Epäilyttää siis tämä nyt pyörivä ruljanssi. Toiminnan vastuun siirtoa olisi voitu valmistella hyvän ajan kanssa ja se olisi voinut turvata toiminnan jatkumisen. Perusteita siihen olisi ollut, kun tiedetään esimerkiksi Kaskenlinnan kuormittuminen ja hoitokustannusten ero Karinakodin hyväksi. Nyt pohdinta asiasta alkaa olla kaatuneen maidon kaapimista kuppiin takaisin. Ei siitä mitään entisen veroista koskaan tule. Jos nyt irtisanottu henkilöstö palautuu mahdollsien myönteisen jatkopäätöksen jälkeen töihin, päästään lähimmäksi optimaalista tulosta hoidettavien kannalta, tietenkin sillä edellytyksellä, että uudet isännät sen hyväksyvät. Jos koti joutuu palkkaamaan uutta väkeä, on sillä edessään toimintatapojen ja kulttuurin luominen, eli se ottaa oman aikansa. Ja muodostuu omanlaisekseen.
Olen tuossa talossa käynyt hyvän ystävän viimeisenä iltana ja voin vain ihmetellä paikan tunnelmaa. Siellä oli varmasti hyvä odottaa viimeistä unta. Jos kaupunginhallitus tekee päätöksen toiminnan jatkamisesta, onko edelleen niin. Mikään talo, mitkään seinät eivät luo sitä henkeä, jolla turvataan ihmisen viimeisten hetkien hyvä olo ja tunnelma. Siihen tarvitaan ihmisiä, joille tuon tunnelman luominen on tärkeää ja siihen tarvitaan päättäjien ymmärrys niitä tarpeita varten, jotka tähän asiaan liittyvät.
Haluatko käyttää
Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita vastaus viestiin
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
  • «
  • 1
  • /
  • 1
  • »