Lukijalta: Taantuva maataloutemme odottaa vaihtoehtoja – 2020-luvun vaihtoehdot ovat energiassa, ympäristössä ja ilmastossa

Neljännesvuosisadan aikana maataloutemme on taantunut. Sen huomaa etenkin Sisä-Suomen karjatalouden alueilla matkaava. Näemme joukoittain rapistuvia tai jo autioituneita, aiemmin nurmen ja karjan ketjuun pohjautuneita maatiloja.

Karjataloutemme vaurauden jaksot ovat perustuneet itävientiin. Muutos alkoi 150 vuotta sitten.

Taannoinen peltojen yksipuolinen viljatalous muuttui enemmän nurmitaloudeksi. 1860-luvun nälkävuosien jälkeen maamme karjataloudesta kehitettiin Venäjän viennin tuottoisa osa.

Itävienti kasvoi ja pääosin kukoisti. Vienti kuitenkin pysähtyi kolmeen kertaan: neuvostojoukkojen otettua tsaarilta vallan 1917, talvisodan puhjettua 1939 ja Venäjän vallattua Krimin niemimaan 2014. Tuorein, Krimin kriisi lamaannutti Venäjän vientimme ja maataloutemme tavalla, mihin emme osanneet etukäteen varautua. Emme pysty ennakoimaan kriisin päättymistä.

Taantuva maataloutemme tarvitsee vaihtoehtoja. 2020-luvun vaihtoehdot ovat energiassa, ympäristössä ja ilmastossa. Maatalous on aina tuottanut vihreää biomassaa. Nyt viljeltyä biomassaa tarvitaan ilmastolle ystävällisten biopolttonesteen laitoksiin.

Bioetanoli on 1970-luvulla kehitetyn energiaviljelyn näkyvin tuote. Alkusysäys tuli öljykriiseistä. Kehitystyötä tarvittiin silti 30 vuotta, ennen kuin maailmantalous otti energiaviljelyn tosissaan. Se tapahtui 2005, kun bioetanoli pääsi Chicagon pörssiin.

Meillä energiaviljelyn ensimmäinen kokeilu järjestettiin vuonna 1973 lyhytkiertoviljelyn puulajeilla paju, harmaaleppä ja hybridihaapa. Parhaiten biomassaa tuotti siperialaisperäinen vesipaju. Seuraavaksi energiaviljelyssä käytiin läpi kaikki biomassakasvit, mistä autojen alkoholia voi tislata. Harkinnassa olivat lyhytkiertopuiden lisäksi sokerijuurikas, rypsi, peruna, vehnä, ohra, viljan olki ja ruokohelpi.

Maailman bioetanoli tislataan nyt pääosin kahdesta energiaviljelyn kasvista: maissista ja sokeriruo’osta. Vahvimpia alkutuottajia ovat USA:n viljelijät, maissilla. Kakkonen on Brasilia, sokeriruo’olla. EU on etanolin tuottajista kolmantena.

Energiaviljely etenee maailmalla. Suomessa kehitys mataa alkuvaiheessaan. Kouvolaan suunniteltu, olkeen perustuva etanolilaitos oli vähällä toteutua. Vuoden 2017 puolivälissä kiinalaiset rahoittajat vetäytyivät hankkeesta.

Sieviin on 2010-luvun ajan kaavailtu ruokohelpeen ja lehtipuun hakkeeseen perustuvaa Scanchips-nimistä etanolilaitosta. Hanke on monimutkaisen suunnitteluketjunsa loppusuoralla.

Kertaluokkaa suurempi on Kemiin suunniteltu Kaidin biopolttonesteen laitos. Se käyttäisi raaka-aineenaan paitsi energiapuuta, myös metsäteollisuuden sivuvirtoja. Kaidin lopputuotteesta bioetanolin osuus olisi 25 ja biodieselin 75 prosenttia.

Lyhyen kierron lehtipuiden viljely toisi raaka-ainetta selluteollisuuden kanssa kilpaileville biojalostamoille. Raaka-aineen viljellystä vaihtoehdosta voi tulla kynnyskysymys biopolttonesteen tehtaille, kun huoli luonnonmetsiemme puun riittävyydestä syvenee.

Biopolttonesteen laitokset voivat ottaa oppia sokeriteollisuuden syntymisestä maahamme. Se perustui yhteistyöhön viljelijöiden ja tehtaiden välillä. Sopimusviljelijät takasivat ammattitaidollaan sokerijuurikkaan tuotannon. Tehtaat takasivat viljelmille satoisimmat lajikkeet ja ulkomailla kokeillut viljelymenetelmät ja -koneet.

Maatilojen energiaviljely olisi meilläkin elvytettävä. Taantuva maataloutemme odottaa vaihtoehtoja.

Veli Pohjonen

agronomi, maatalous- ja
metsätieteiden tohtori,

metsänhoitotieteen dosentti Helsingin yliopistossa,

metsätalouden energia­tuotannon emeritusprofessori Joensuun yliopistossa

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.