Miksi me puhumme ilmastonmuutoksesta? Meidän pitäisi puhua ihmisen käyttäytymisen muutoksesta, koska emme aina ole käyttäytyneet näin tunteettomasti ja tuhlailevasti luontoa ja ympäristöämme kohtaan kuin nyt käyttäydymme.

Ilmasto on jotain, jota emme välttämättä käsitä, se on niin tavallinen ja jokapäiväinen asia. Tulin juuri kaupasta ja ostin alennettuja ruokia, missä oli parasta ennen -päiväys lähellä. Mitä tapahtuu niille ruoille, jotka eivät mene kaupaksi? ”Ne menevät roskiin”, sanoi nuori tyttö kassalla.

Minun jääkaapissani ja pakastimessani ne säilyvät kuitenkin pitkään ja autan näin ilmastoa omalla pienellä panoksellani. Ruokaa yksinkertaisesti tuotetaan liikaa ja syynä siihen on ihmisen ahneus, kauppiaan kun pitäisi saada mahdollisimman paljon voittoa myymästään ruoasta.

Ilmastonmuutos on meidän jokapäiväisten elämäntapojemme muuttamista. Ruokaa ei syödä enää pelkästään nälän tyydyttämiseen, sitä syödään lohdutukseksi ja hyvän mielen saamiseksi ja siksi, kun se maistuu hyvälle, näinkään ei ole ollut aina.

Ilmastonmuutos on vaatteiden käytön vähentämistä niin, ettei niitä pestä joka käytön jälkeen. Se on sitä, ettemme ota autoa tallista muutaman kilometrin takia, vaan kävelemme tai käytämme polkupyörää. Se on lämpötilan laskemista asunnoissa, se on turhan kulutuksen lopettamista, se on lentämällä tehtyjen ulkomaanmatkojen vähentämistä tai matkailun lopettamista kokonaan.

Olemme saaneet  kokea ilmaston muuttumisen ääri-ilmiöt jo meilläkin. Viime kesä oli todella helteinen ja talvella tuli lunta niin paljon, että tiedän ainakin yhden ihmisen menehtyneen lapion varteen raskaita lumitöitä tehdessään. Ihmiset myös syyttelivät lumityöntekijöitä, kun he eivät ehtineet poistaa lunta sitä mukaa kun sitä tuli, olimme todellakin lumentulon äärirajoilla.

Jos jatkamme silmät suljettuina kulkemista eteenpäin, muuttamatta tapojamme, ilmasto muuttuu sitä nopeammin. Ilmasto muuttuu kaikkialla, se ei tunnista maan rajoja. Myrskyt, tuulet ja ilmaston ääri ilmiöt lämpötiloineen vaikuttavat koko maapallolla.

Meidän jokaisen tulisi avata silmämme, jotta lapsemmekin saisivat olemassaolon oikeutuksen planeetallamme, ja ne, jotka tänne vielä saavat syntyä.

Birgitta Wulf

Salo