Lukijalta: Lukijasta uusi ammatti?

Compic/Kimmo Brandt
Vanhoja ammatteja katoaa, uusia syntyy. Lukija voisi olla kirjoittajan mielestä uusi ammatti, ja lukijat voisivat erikoistua vaikkapa lakitekstiin, romaaninselittämiseen tai opastamaan, mikä Facebook-kommentti on sarkasmia, ironiaa tai tarkoituksellista kettuilua.
Vanhoja ammatteja katoaa, uusia syntyy. Lukija voisi olla kirjoittajan mielestä uusi ammatti, ja lukijat voisivat erikoistua vaikkapa lakitekstiin, romaaninselittämiseen tai opastamaan, mikä Facebook-kommentti on sarkasmia, ironiaa tai tarkoituksellista kettuilua.

Vanhoissa elokuvissa ja romaaneissa on kohtauksia, joissa henkilö lähtee kylille ”luetuttamaan kirjettä”. Esimerkiksi Volter Kilven novellissa Jäällävaeltaja kerrotaan: ”...tuli kirje Serafiinalle, joka punaisin silmin ja kirje huolellisesti nyyttiin käärittynä vei sen kylälle itselleen luettavaksi”.

Köyhissä maissa näitä lukijoita on edelleen. Ties vaikka tuo kunniakas ammattikunta tekee pian paluun meillekin.

Lukeminen on vaativa taito. Olemme kuulleet huolestuttavia uutisia, kuinka osa nykyisistä peruskoululaisista ei osaa lukea. Etenkin nuorten poikien lukutaidosta ollaan huolissaan.

300-sivuisen romaanin lukeminen lienee heille mahdoton tehtävä, puhumattakaan romaanin henkilöiden motiivien ymmärtäminen tai dialogin monitasoisuuden tajuaminen. Ja kuinka voidaan lukea ”rivien välistä”, jos niitä rivejäkään ei lueta.

Nuoret ovat vanhempaa sukupolvea fiksumpia, tätä hokemaa kuulee jatkuvasti, joten he ovat kenties tajunneet sen, että on parempi ”duunata ihan just sitä omaa juttua” ja ulkoistaa hankalat hommat, kuten viemärinaukaisut ja lukeminen, ammattilaisille.

Itse muistan nuoruusajoilta, kaukaiselta 1970-luvulta, kuinka kirjat kuuluivat erottamattomana osana vapaa-aikaan. Tutustuin Jules Verneen ja Mark Twainiin koulukirjaston myötä. Piti aina olla pari kirjaa edellä muita, jotta saattoi tehdä juonipaljastuksia.

Niin sanotut kovat kundit lukivat sotakirjoja. He puhuivat Summasta ja Kollaasta kuin vanhat veteraanit.

Kun aikoinaan Radioteatteri esitti Sinuhea, totesi vierailulla ollut jäyhä aikamiespoika, että ”se se on hyvä kirja”. Siinä ennakko-odotukset erilaisten ihmistyyppien mahdollisista harrastuksista saivat kyytiä.

Toki aikoinaan oli kirjailijoita, jotka yhdistivät kansakuntaa; oli Linnaa ja Waltaria, Päätaloa ja Paasilinnaa. Heidän päähenkilöidensä vaiheita jaksettiin vatvoa kuin Game of Throneseja nykyään.

Ehkä tämän hetken kokoaja on Mielensäpahoittaja, mutta kilpailu on rakaa ja taistelu ihmisten alitajunnasta kova.

Mutta palatkaamme takaisin ”kirjeen lukijoihin”. Moni tarvitsee apua selvitäkseen kankeasta Kela-kielestä, lakiteksti tarvitsee tulkitsijakseen aikamoisen papiston.

Ehkä tulevaisuudessa, tai voi jo ollakin, meillä on sovelluksia, jotka kääntävät byrokratiaa selko-suomeksi. Virkailijat virastoissa tekevät ”lukijan” hommaa sivutoimenaan tuon tuosta.

Vanhoja ammatteja katoaa, uusia syntyy. Lukija voisikin olla uusi ammatti, etenkin humanisteille ja muille, jotka haluvat brassailla taidoillaan ja laittaa cv:hen; erikoistaidot: lukeminen.

Lukijat voisivat erikoistua vaikkapa juuri lakitekstiin, runojen tulkintaan, romaaninselittämiseen tai opastamaan mikä Facebook-kommentti on sarkasmia, ironiaa tai tarkoituksellista kettuilua.

Ammattilukijoilla olisi tietenkin vaitiolovelvollisuus. Lukija olisi vain välittäjä, tulkki, hänen suorituksensa ei saisi hämärtää luettavan tekstin sanomaa.

Aikoinaan isäni luki minulle Aku Ankkaa ja välillä Ankkalinnan sankareiden sanomiset jäivät huomiotta, kun seurasin isän leukojen louskutusta ääniefektien tulkinnoissa.

Kun teini-ikäinen ”Serafiina” tuo seuraavan kerran luettavaksesi koulusta annetun kirjeen, älä mieti ollaanko menty sata vuotta taaksepäin, vaan että olemme tulevaisuudessa.

Tarmo Pyykkönen

turkulaistunut savolainen,
lukutaito tyydyttävä

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.