Koulutusta suunnattava paremmin

Koulutuksen ulkopuolelle ja työelämästä syrjään jääneiden nuorten määrä on kääntynyt hienoiseen laskuun. Vielä neljä vuotta sitten heitä oli Tilastokeskuksen mukaan 15 prosenttia 20–24-vuotiaista. Tuoreen tiedon mukaan heitä oli viime vuonna 11,8 prosenttia. Se tarkoittaa noin 38 000 nuorta, mikä on sekin liian paljon (HS 24.2.).

Tuoreimman Me-säätiön arvion mukaan syrjässä on noin 61 000 18–29-vuotiasta nuorta ja määrä on ollut laskeva.

Monesti julkisessa keskustelussa NEET-nuorten (Not in Employment, Education or Training) ryhmää nimitetään suoraviivaisesti syrjäytyneiksi. Näin ei kuitenkaan ole ja ryhmään kuuluu monenlaisia nuoria.

Iso osa heistä on suorittanut toisen asteen tutkinnon, mutta ei tästä huolimatta ole päässyt työn syrjään kiinni. Tämä nostaa pohdittavaksi sen, onko suomalainen koulutusjärjestelmä hoitanut leiviskänsä oikein.

Tilastokeskuksen rekisteritietojen avulla voidaan eritellä tuota NEET-ryhmää. Ensinnäkin näistä 20–24-vuotiaista 65 prosenttia on jo suorittanut vähintään toisen asteen koulutuksen ja ehkä he juuri siksi ovat opiskelun ulkopuolella. Heillä ei vain vielä ole työtä.

Lisäksi koulutuksen ja työn ulkopuolella on työkyvyttömyyseläkeläisiä, varusmiespalveluksessa olevia ja hoitovapailla tai muusta syystä kotona olevia.

Rekistereistä laskemalla 20–24-vuotiaiden ikäluokassa on opiskelun ja työn ulkopuolella 63 000 nuorta eli 19 prosenttia ikäluokasta.

Ihmisen elämä asettuu usein uomaansa noin 30 ikävuoteen tultaessa. Vuonna 2017 Suomessa oli hieman yli 800 000 18–29-vuotiasta nuorta. Heistä 59 prosenttia oli työssä, viidesosa opiskeli ja yhdeksän prosenttia (70 000) oli työttömänä.

Työttömänä olleista vajaalla 20 000:lla ei ollut peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Toisen asteen tutkinto työttömistä oli noin 45 000:lla nuorella ja muutama tuhat tätä korkeammin kouluttautunut oli työttömänä.

Parhaimmin ovat työllistyneet terveys- ja sosiaalialan (83 %), kasvatustieteellisen (78 %) sekä kaupallisen, palvelualan ja tekniikan alan (noin 74 %) tutkinnon omaavat nuoret.

Työttöminä taas olivat useimmin luonnontieteellisen, humanistisen, maa- ja metsätaloudellisen tai tekniikan alan koulutuksen saaneet. Jälkimmäisistä työttöminä 12–15 prosenttia.

Entä miten koulutusala vaikuttaa niiden nuorten työllistymiseen, jotka ovat suorittaneet toisen asteen tutkinnon ja valmistuneet ammattiin?

Vuonna 2017 eniten työttömiä oli tekniikan alan tutkinnon omaavien ryhmässä. 16 500 tekniikan alan toisen asteen tutkinnon omaavaa oli vailla työtä. Tämä tarkoittaa sitä, että joka kolmannella toisen asteen tutkinnon suorittaneella työttömällä on tekniikan alan tutkinto, joka ei ole taannut työllistymistä.

Tekniikan alan tutkinto on keskimääräistä useammin Etelä-Karjalan (48 %), Lapin (46 %), Kymenlaakson ja Etelä-Pohjanmaan (43 %) työttömillä.

Edellä esitetyt tulokset nostavat esiin monia kysymyksiä.

Ensinnäkin toisen asteen ammatillinen tutkinto ei näytä enää riittävän suomalaiselle työelämälle. On myös mahdollista, että ylemmän asteen tutkintojen määrän kasvattaminen jättää toisen asteen tutkinnon hyvätkin hakijat kakkossijalle jo rekrytointien alussa.

Suomessa on kaikkiaan 577 000 työikäistä vain perusasteen suorittanutta. Heistä 44 prosenttia on töissä. Toisen asteen suorittaneista 70 prosenttia on töissä ja korkean asteen tutkinnon suorittaneista 85 prosenttia.

Jos keskiaste nostaisi kaikkien 250 000 perusasteen työllisen työllisyyttä 40 prosentista 70 prosenttiin, olisi meillä 150 000 työllistä enemmän ja työllisyysasteen 75 prosentin tavoitetaso olisi saavutettu ja työurat pidentyneet.

Saavutettavan lisäarvon ja verotulojen olettaisi riittävän myös toisen asteen opiskelumateriaalien korvaamiseen ja parempaan tukeen opintojen aiemmissa vaiheissa.

Oppivelvollisuusiän nosto tukkisi peruskoulun jälkeisen vuotokohdan, jossa vuosittain runsaat 3000 nuorta ei jatka toiselle asteelle ja lisätuki vähentäisi toisen asteen keskeyttämistä. Nyt noin vajaa 7 prosenttia keskeyttää vuosittain toiseen asteen opintonsa.

Perusasteeseen päättävät ja toiseen asteen keskeyttäjät ovat niitä NEET-nuoria, joihin kannattaisi panostaa.

Lisäksi runsas neljännes syrjään jääneistä nuorista on maahanmuuttajia. Heille koulutuspaikan saaminen olisi portti työelämään ja yhteiskuntaan integroitumiseen.

Eduskunta istuu tilastollisen aarrearkun päällä, jonka kantta sen olisi syytä raottaa. Näin saataisiin varmaa tietoa moniin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Sakari Kainulainen

asiantuntija, dosentti

Diakonia-ammattikorkeakoulu

Pekka Myrskylä

eläkkeellä oleva
kehittämispäällikkö

VTM