Lukijalta: Voihan vuoden budjetit ja neljän vuoden vaalikaudet!

Jos vaalikausi olisi 10 tai 15 vuotta, jos kunnan budjetti olisi 10 tai 20 vuotta, niin monista ratkaisuista saataisiin kestävämpiä.

Kun päätökset ja linjaukset koskevat pieniä lapsia, olisi niissä nähtävä vaikuttavuustulokset kaukana tulevaisuudessa. Varhaisella puuttumisella voidaan, sen toteutuessa systemaattisena valintana, vaikuttaa lapsen koko elämänkaareen ratkaisevasti.

Varhaiskasvatus, alakoulu ja perhetyö tulee pystyä nivomaan yhteen tiiviiksi monialaiseksi toimintaympäristöksi. Tarvitaan merkittäviä panostuksia päivähoitoon, esiopetukseen ja alakouluun.

Näillä panostuksilla on hintalappu, mutta se hintalappu on huomattavasti pienempi kuin erilaiset korjaavat toimenpiteet tai korjausyritykset myöhemmin, herkkyyskausien ja lapsuusvuosien ollessa jo takana. Varhaisten signaalien havaitseminen voi kääntää suuntaa ja monilta henkilökohtaisilta tragedioilta voidaan välttyä.

”Lapsen tulee oppia lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan ja olemaan toisten kanssa!” – Rivien välistä on luettavissa ikiaikaisen tavoitteen isot vaatimukset.

Tavoitteen täyttyminen vaatii nyt uusia toimintamalleja ja uudenlaisia valintoja. Nykyisellä menolla paikkailemme laastarilla isoja haavoja ja podemme yhä uudelleen moraalista krapulaa heikosta panostuksesta varhaiseen tukeen.

Kouluakäymättömät lapset ja nuoret ovat olleet nyt näkyvästi esillä. Kiva koulu -ohjelma on tuonut näkyvästi keinoja koulukiusaamisen ehkäisemiseen, Move!-seurantajärjestelmä ja liikuntajärjestöjen liikkumattomuus-kampanjointi on pitänyt keskusteluissa yllä liikunnan merkitystä lasten ja nuorten kokonaishyvinvoinnille.

Vaativan erityisen tuen (VIP) kehittämistoiminta pureutuu koulupolun kehittämiseen vaativaa tukea tarvitsevien osalta. Myös LAPE-hanke on tuonut tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kanssa työskenteleville rakenteellisia ratkaisumahdollisuuksia.

Tahtotilaa siis löytyy. Seuraavaksi tarvitaan ketteriä varhaisen tuen toimintamalleja, joissa kunnallinen byrokratia ja ammattitaitoisen väen vähyys ei voisi olla esteenä, kun apua ja ratkaisuja haetaan.

Koulussa kohdataan lähtökohtaisesti kaikki lapset. Yhdeksi ratkaisuksi koulun kehittämisessä tarjotaan avoimia, joustavia oppimisympäristöjä, omien valintojen tekemisen mahdollisuutta ja vapaaehtoista ryhmäytymistä.

On tärkeää tiedostaa, että joillekin tukea tarvitseville oppilaille tuo avoin valintojen maailma voi olla se viimeinen pisara. Kun ei pysty – tarvitsisi rauhaa, ohjausta, järjestystä ja aikuista.

Opettajan työlle tulee antaa avaimia ja mahdollisuuksia kehittymiseen. Inklusiivinen koulu on tuonut luokkaan kaikki alueen oppilaat tarpeineen ja tunteineen. Mukana tulee joskus tavallaan koko perhe. Opettaja ei pärjää yksin.

Välittäminen ja herkkien signaalien havainnointi olisi tärkeää, kunhan vain aika ja voimat riittäisivät. Opettajankin tulee nähdä professionsa osin uudella tavalla.

Nyt vaaditaan monialaista yhdessä tekemistä etenkin varhaisessa vaiheessa. Tämä kaikki vaatii yli vaalikausien kestävää ja hallintokuntia yhdistävää pitkäjänteisyyttä. Varhain on parhain ja siitä lähtien voisi lopussa se kiitoskin seisoa.

Anne Vierelä

johtava rehtori

Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri

Valteri-koulu

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.