Lukijalta: Liikenne on käyttäytymistä

Saksalainen laaja liikennetutkimus osoitti, että liikenteessä jokainen käyttäytyy omien normiensa, tilannekohtaisten tarpeittensa ja mielialansa mukaan.

Yleensä joudumme ottamaan huomioon toiset kulkijat. Kun on varmuus oman henkilöllisyytemme jäämisestä piiloon auton pellin taakse, otamme vapauksia omaksi ja toisten vahingoksi.

Ilmiö on kansainvälinen ja näkyy vakavissa onnettomuuksissa. Vakavien onnettomuuksien tutkinnassa (OTI) onkin käyttäytymistieteilijöitten osallistuminen ensiarvoista.

Allekirjoittaneitten yhteensä sadan vuoden kertymä tutkimustiedoista antaa motiivin puuttua ongelmiin, joita syntyy harkitsemattomasta tiedottamisesta.

Poliisin viimeaikainen informointi liikenteen valvonnasta, erityisesti automaattisesta nopeusvalvonnasta, on omiaan tekemään valvonnan tavoitteet tyhjiksi, vaikka tavoitteena on paikata puuttuvat resurssit.

Kun poliisi ilmoittaa hyväksyvänsä määräsuuruiset ylinopeudet, luo se uusia vaaratilanteita. Samalla se heikentää oikeusturvaa eikä vastaa oikeudenmukaisuuden vaatimuksia.

Jokapäiväinen kokemus on, että jos poliisi kertoo sallivansa ylinopeudet johonkin määrään asti, mittaavat ajajat tämän ulos ajamalla rangaistusrajan tuntumassa. Liike-energia on kuitenkin suorassa suhteessa nopeuden neliöön, samoin törmäyksessä syntyvät vauriot. Ajoturvallisuuden kannalta ei edes sallittu nopeus takaa turvaa huonoissa olosuhteissa.

Poliisin ennakkotieto valvonnan toleransseista vähentää turvallisuutta ja viestittää virheellisestä suhtautumisesta ajonopeuteen, joka viime kädessä tappaa teillämme.

Oleellista on painottaa tiedottamisessa valvonnan tehostamista, partiointia ja ajotapaan ja ajo-olosuhteisiin suhteutettua ajon ohjaamista.

Jos jaettu tieto ei vastaa todellisuutta, on vaikutus päinvastainen kuin on toivottu. Pelkillä sanoilla ei korvata toimintaa.

Antti Jääskeläinen

oikeuslääkäri

Sven-Olof Hassell

ylikomisario