Lukijalta: Uudet metsäväännöt nurkan takana

Metsät ja metsien hoito ovat nousseet vahvasti EU-politiikan asialistalle viime vuosina.

Metsät ovat Suomen tärkein luonnonvara, ja niitä koskevan päätäntävallan on jatkossakin pysyttävä jäsenmailla. Kestävän metsänhoidon säännöt on määriteltävä kansallisesti, sieltä paras osaaminen ja tietämys löytyy.

Metsiä koskevat kysymykset ovat moniulotteisia, mutta Suomessa on juututtu hiilinieluihin, joka on yksi osa tarinaa. Edes arvio nielujen vahvistumisesta kohti vuotta 2050 ei näytä lohduttavan.

Suurten nielujemme ohella kyse on luonnon monimuotoisuudesta, puutuotteista saatavista ilmastohyödyistä, työpaikoista sekä viennistä ja tuonnista. Näistä kaikista päätetään myös EU:n pöydissä.

Vaikka EU-mailla ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa, ovat muun muassa ympäristö-, maatalous-, energia- ja ilmastosektori tuoneet viime vuosina mukanaan metsiin vaikuttavaa lainsäädäntöä.

Tällaisen sääntelyn määrä tulee kasvamaan tulevaisuudessa, sillä komissio peräänkuuluttaa hiilineutraalisuutta vuoteen 2050 mennessä.

On todennäköistä, että EU-vaalien jälkeen työnsä aloittava komissio aloittaa energia- ja ilmastostrategian toimeenpanon ja esittää uusia lainsäädäntöehdotuksia.

Myönteistä on, että komission 2050 visioissa puusta jalostetut tuotteet ja biotalous nähdään ratkaisuina. Hämmentävää on, että tämä ei juuri suomalaisessa keskustelussa näy.

Haastavaa on metsiä koskevien lakialoitteiden ja strategioiden pirstaleisuus.

Hiililaskentaa määrittävä LULUCF-asetus ja uusiutuvan energian direktiivi saatiin päätökseen vuosi sitten. Molempien neuvottelu kärjistyi suomalaisten näkökulmasta taisteluksi kestävän metsätalouden jatkuvuuden ja uusiutuvien materiaalien puolesta.

Uusi metsätaisto on jo käynnissä, kun komissio julkisti kestävää rahoitusta määrittelevän taksonomiaehdotuksen. Mukana on myös metsänhoitoa ja metsäteollisuutta määritteleviä kestävyyskriteereitä, ja jälleen puunkäyttöä vastustavat voimat ovat liikkeellä.

Haastetta lisää se, että EU-päättäjien tietämys metsistä on usein heikkoa. Suomalaiset ja muut metsäisten maiden edustajat joutuvat aktivoitumaan vaikutustyössä yhä laajemmalla rintamalla.

Esimerkiksi edellä mainittu taksonomia-asetus käsitellään EU-parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnassa, kun tavallisesti nämä asiat ovat kuuluneet maatalous-, teollisuus- ja ympäristövaliokunnille.

Tarvitaan lisää yhteistä koordinaatiota, jotta puusta tehdyt tuotteet ja valmistuksen sivuvirrat energiakäytössä nähdään kestävänä EU:n pöydissä myös tulevaisuudessa.

Yksi ratkaisu on EU:n metsästrategian päivitys, jota olemme maatalouskomissaari Phil Hoganilta vaatineet. Nykyinen strategia vanhenee vuoden 2020 lopulla, joten uuden komission on ryhdyttävä nopeasti toimiin.

Vuonna 2013 laadittu strategia ei katso enää riittävästi tulevaan. Pariisin ilmastosopimus, juuri neuvoteltu energia- ja ilmastopaketti ja EU:n uusi energia- ja ilmastostrategia vuodelle 2050 osoittavat, että metsäalan toimintaympäristö on muuttunut merkittävästi.

Uudet metsäväännöt ovat siis jo tuloillaan, ja tässä työssä tarvitsemme koko Suomen yhteistä vaikuttamista.

Yli 70 prosenttia pinta-alastamme on metsää, ja sitä koskeva päätöksenteko vaikuttaa kaikkiin suomalaisiin ja koko kansantalouteemme.

Elsi Katainen

Euroopan parlamentin jäsen (kesk/ALDE)