Lukijan kolumni: Teho- vai tuhotuotantoa?

LUKIJAN KOLUMNI

Leo Lindstedt

Päätoimittaja Riitta Monto kirjoitti (TS 17.2.) tehotuotannosta vanhustenhoidossa. Tuli välittömästi mieleen psykohistorioitsija Juha Siltalan lanseeraama käsite turbokapitalismi, mitä Siltalan etunimikaima pääministeri yrittää sysätä muiden syyksi, vaikka itse kaikin tavoin turbokerrointa nostaa.

Siltalaakin paremmaksi panee kanadalainen Naomi Klein kirjassaan Tuhokapitalismin nousu.

Niinpä kysynkin, eikö suomalaisen vanhustenhoidon tilaa kuvaisi valitettavan onnistuneesti tuhotuotanto varsinkin, jos soten seurauksena ulkomaiset hoivayritykset pääsevät rellestämään verovaroillamme miten vain sielu sietää ja pokka pitää. Ostavat julkisen puolen paikat, hoitavat vanhuksia yhtä huonosti tai huonommin kuin nyt, vanhukset ja kunnat maksavat ja voitot siirretään veroparatiiseihin.

Jos ymmärrän laamanni Kari Lautjärveä (HS 8.2.) oikein, niin osakeyhtiölain voitontuottamistarkoitusta koskeva säännös ei edellytä mahdollisimman suuren voiton tuottamista lyhyellä aikavälillä. Pidemmällä tähtäimellä yrityksen maineella on merkitystä, ja se saavutetaan yhteiskunnallisesti hyväksyttävillä menettelytavoilla. Yrityksen kasvuun ja lyhyen aikavälin voittoihin tähtäävä strategia ei vastaa lain vaatimuksia.

Kunnat ja yritykset ovat epäsuhtaisessa tilanteessa palvelujen ostosopimuksia tehdessään. Kunnilla on velvollisuus järjestää vanhustenhoito, mutta ei aina resursseja omatuotantona. Kunta voi kilpailuttaa yrityksiä, ja heikossa taloustilanteessa sopia halvimman tarjouksen tekijän kanssa joskus vanhusten kannalta kohtalokkain seurauksin.

Vielä on todettava, että esimerkiksi kuntien ja yritysten välisiä sopimuksia on noudatettava ilman että niitä valvotaan. Sitä voisi pitää jo sopimisoikeuden lähtökohtana, koska mistään ei ole pakko sopia. Jotkut hoivayritykset taas toimivat sen mukaan, että kun voidaan sopia, niin sen jälkeen soromnoo.

Olisi jatkuva hullunmylly, jos kunta toistuvasti uhkaisi irtisanoa tai peräti irtisanoisi sopimuksia ja vaihtaisi sopimusosapuolta, jonka kanssa tehdyn sopimuksen perusteella kunnan pitkäaikaisista veronmaksajista, vanhuksista huolehditaan arveluttavasti. Jo hoitajien kierrättäminen osastolta toiselle ainakin muistisairaitten kohdalla ei mitenkään kunnioita hoidettavien oikeuksia arvokkaaseen hoitoon.

Tehostettu turbokapitalismi, jota valinnanvapauden nimissä kulkeva sote-uudistus toteuttaa, rikkoo osakeyhtiölakia ja on siis yritystoiminnan kannalta pitkällä tähtäimellä kannattamatonta. Tuhoisinta se on kuitenkin heikommassa ja haavoittuvassa asemassa eläville ihmisille.

Kirjoittaja tarvitsee itsekin hyvää hoitoa.