Arjen aikataulut vaikuttavat hyvinvointiimme monin tavoin. Siksi päätökset yhteiskunnan päivärytmistä ovat tärkeitä, oli kyse sitten työ-, koulu- tai aukioloajoista.

Jälleen syyslukukauden alussa aiheesta käynnistyi vilkas yhteiskunnallinen keskustelu. Jokaisella tuntuu olevan mielipide siitä, mihin aikaan kouluaamujen tulisi alkaa.

Suomessa aamuvirkkuutta on perinteisesti pidetty arvossaan. Sananlaskut ”Aamun virkku, illan torkku. Se tapa talon hävittää.” Tai ”Varhainen lintu madon nappaa” lienevät meille kaikille tuttuja. Nykytutkimuksen valossa nämä väitteet ovat kuitenkin virheellisiä.

Aamu- ja iltavirkkuus liittyvät elintoimintojemme ajoitukseen. Ahkeruuden tai laiskuuden kanssa niillä ei ole mitään tekemistä. Tämä on hyvä muistaa myös kouluaamukeskustelussa.

Elintoiminnoissamme, kuten verenpaineessa, hormonierityksessä ja kehon lämpötilassa tapahtuu päivittäistä vaihtelua. Aamuvirkuilla tämän vaihtelun rytmi on varhaisempi kuin iltavirkuilla. Heillä esimerkiksi heräämiseen liittyvät fysiologiset prosessit käynnistyvät ja vireystilan huippu saavutetaan aikaisemmin kuin iltavirkuilla.

Tästä johtuen aamuvirkuille aamupainotteinen aikataulu on luonteva. Heidän keskittymiskykynsä, tarkkaavuutensa ja muistinsa on parhaimmassa terässään heti aamupäivällä.

Iltavirkuille tilanne on toinen – heille iltapäivän ja illan tunnit ovat parasta aikaa.

Yhteiskunnan aamupainotteisen elämänrytmin vuoksi iltavirkuille kertyy arkisin univelkaa, sillä ehtiäkseen töihin ja muihin päivän askareisiin heidän on herättävä hyvin lähellä kehonsa luontaista lämpötilaminimiä, jolloin unen tarve on vielä suuri. Tämä kuormittaa ja rasittaa elimistöä monin tavoin.

Pitkään jatkuessaan univaje heikentää muun muassa immuunivastettamme, lisää tapaturma-alttiuttamme ja aiheuttaa sekä sokeri- että rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä.

Ei siis ihme, että kotimaisten väestötutkimusten perusteella monet terveysriskit näyttävät kasautuvan iltavirkuille. Esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudit sekä kakkostyypin diabetes ja hengitystieoireet ovat heillä huomattavasti yleisempiä kuin aamuvirkuilla. He käyttävät myös masennuslääkkeitä muita enemmän.

Joustavammalla ajankäytöllä terveysriskien kasautumista iltavirkuille voitaisiin estää. Siksi onkin hyvä, että esimerkiksi joustavien työaikojen ja työaikaliukumien käyttöön on alettu vähitellen suhtautua yhä suopeammin.

Asennemuutoksen taustalla ovat havainnot siitä, miten merkittäviä vaikutuksia ajoituksella on niin suorituskykyymme, luovuuteemme kuin tuottavuuteemmekin. Mahdollisuus noudattaa sisäsyntyistä rytmiä edesauttaa lisäksi kuormituksesta palautumista ja jaksamista.

Yhtenä ratkaisuna iltavirkkujen tilanteeseen on esitetty myös koulujen alkamisaikojen siirtämistä myöhemmäksi. Tällainen kategorinen muutos olisi kuitenkin haitallinen aamuvirkuille. Sen sijaan voisimme harkita esimerkiksi ryhmien jakamista vuorokausirytmin mukaisesti siten, että aamuvirkut aloittaisivat koulunsa hieman aiemmin ja iltavirkut hieman myöhemmin. Tällä voisi olla suotuisia vaikutuksia terveyden ohella myös keskittymiseen ja oppimistuloksiin.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että myöhäisempi koulupäivän alku ei kuitenkaan takaa pidempiä yöunia ja suotuisia terveysvaikutuksia, mikäli nukkumaan ei käydä riittävän ajoissa.

Kun lasten ja nuorten kasvua, kehitystä ja oppimista halutaan turvata, riittävän unen turvaaminen on avainasemassa. Huomion kiinnittäminen tähän on ensisijaista.

Tuuli Lahti

dosentti, erityisasiantuntija

SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry