Lukijalta: Avokonttoria koko elämä

Turun Sanomissa oli 17.5. mielenkiintoinen kirjoitus avokonttoreista, joista ” hullutuksista” artikkelin kirjoittaja, Aila Tuula Isotalo, haluaisi päästä eroon.

Olen samaa mieltä. Avokonttori ei ole paras ympäristö esimerkiksi jatkuvaa keskittymistä vaativaan työhön.

Jutussa puhuttiin myös ihmisen temperamentista, joka on synnynnäinen, ympäristön ja kasvatuksen muokkaama yksilön taipumus reagoida tietyllä tavalla ympäristöön ja omiin sisäisiin tiloihinsa, vaikka hälyyn ja väsymykseen.

Kirjoituksen mukaan "melu vaikuttaa aina haitallisesti oppimiseen", sehän on ilmiselvää ja tietysti myös työn tehokkuuteen ja sen laatuun.

Itse aikoinani työskentelin olosuhteissa, jossa minulla ja kollegoillani "omana avokonttorina" oli pieni välitila, jonka yksi seinä oli avoin ja kyseiseen tilaan johti kolme ovea, joista jokaisesta marssi sisään ihmisiä jatkuvasti. Ovet pidettiin aina auki. Se oli arkea, jota ei voitu muuttaa.

Jokaista sisääntulijaa oli huomioitava, palveltava ja oltava hyväntuulinen ja jaksavainen, ketään ei voinut käännyttää seuraavalle luukulle. Samaan aikaan soi asiakaspalvelupuhelin, johon oli vastattava heti. Ei ollut olemassa nauhalta kuuluvaa monotonista ääntä, joka pyysi valitsemaan näppäimiä ykkösestä viiteen.

Kahden metrin päässä oli asiakastiski, jolle aamu kahdeksasta alkaen saapui asiakkaita. Samalla kellonlyömällä saapui myös joka aamu joukko oppilaita, jotka olivat kaiken keskipisteenä ja oppimassa uusia asioita valitsemallaan uralla. Oppilaat ensin ja muut sen jälkeen -periaatteella toimittiin ja jaksettiin päivästä päivään.

Näitä ns. avokonttoreita on kaikkialla. Seurasin kerran Koulukadun erään kahvilan tiskillä työskentelevää nuorta, joka kiireessä ja melussa tiskin vasemmassa päässä otti ruokatilauksia vastaan, tiskin keskikohdalla rahasti asiakkaita ja tiskin oikeassa päässä rahasti asiakkaiden myymäläostoksia aina välillä siistien asiakaspöytiä.

Kuinkahan kauan kyseinen nuori jaksaa, viitsii tai haluaa joka päivä mennä kuin sopuli tiskin päästä päähän.

Kirjoituksessa mainituille "sensitiivisille" työntekijöille tärkeitä tekijöitä ovat esimerkiksi työpaikan lämpötila, äänet, valaistus, työasennon mukavuus jne. Mistähän me löydämme sopivan työpaikan, kun vaatimukset itse kullakin on mitä moninaisimmat?

Isotalon kirjoituksessa todettiin avokonttorin hidastavan, vaikeuttavan, uuvuttavan, tappavan luovuuden, aiheuttavan masennusta ja lisäävän sairastavuutta. Kirjoituksen mukaan tilanne voi viedä eläkkeelle tai jopa tappaa.

Itse olen hengissä, mutta pari vuotta sitten, 28 vuoden jälkeen hakeuduin työuupumuksen seurauksena osatyökyvyttömyyseläkkeelle ja kuukauden kuluttua siirryn eläkkeelle, elävänä.

Totuus on, että nykyihmisen arki on yhtä avokonttoria. Melu, häly, keskittymisen puute ja kiire ovat meidän arkipäivää, johon kunkin ominaisuuksiensa ja temperamentinsa puitteissa tulisi pystyä sopeutumaan ja pitämään itsestään huolta niin, että pysyy hengissä.

Hannu Tamminen

Kirjoita uusi viesti



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tahdon asia
Outo toteamus tuo "tulisi pystyä sopeutumaan" avokonttoreihin ja kiireeseen. Avokonttorit, suljetut konttorit, kiire ja rauha ovat ihmisen valintoja, eivät mitään luonnonvoimia. Vaikka työnantajaleiri onkin ollut saneluasemassa aivan liian pitkään, niin kokonaisuudessa työelämää pitäisi sopeuttaa ihmiseen enemmän kuin päin vastoin.

Hieman epäonninen oli kahvilatyön rinnastus konttorityöhön. Esimerkin työntekijällä oli selvästikin liikaa tekemistä ja liian kiire. Kahvilaan olisi tarvittu toinenkin työntekijä, kenties kolmaskin. Alalle ryhtyessä kuitenkin tiedossa on, että työ on jatkuvaa asiakaspalvelua avoympäristössä, joten toivottavasti työhön hakeutuvat ne, jotka pystyvät nauttimaan sellaisesta.

Konttorityö taas on luonteeltaan aivan erilaista, ja usein sitä voi tehdä rauhallisessa, jopa omassa tilassa. Usein se on myös hyväksi keskittymiselle ja työteholle. Toimistotyössä on periaatteessa mahdollista järjestää tilat monella tavalla, yhden työntekijän suljetuista huoneista täysin avoimeen monen työntekijän konttoriin. Silloin järkevintä - työnantajankin kannalta - lienee pyrkiä järjestämään kullekin työntekijälle sellainen tila, missä hänen työtehonsa ja viihtyvyytensä on paras.
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Lukijoilta