Rikkidirektiivi on hyvinvoinnin vihreä hirttoköysi

Hätäisellä aikataululla toteutettu rikkidirektiivi tuhoaa tuhansia suomalaisia työpaikkoja, kirjoittaja sanoo.
Hätäisellä aikataululla toteutettu rikkidirektiivi tuhoaa tuhansia suomalaisia työpaikkoja, kirjoittaja sanoo.

Satu Hassi väittää (TS 22.5.), että laivojen uusi rikkipäästödirektiivi säästää ”kymmeniätuhansia ihmishenkiä”. Tämä luku ei ole peräisin tieteellisestä julkaisusta, vaan EU-komission käyttämän AEA-konsulttiyhtiön raportista, joka on luettavissa netissä: http://ec.europa.eu/environment/air/transport/pdf/CBA_of_S.pdf

AEA on kannattava brittiläinen liikeyritys, joka tekee EU:lle erilaisia tietokonepohjaisia tulevaisuusskenaarioita. Raportissa on ”terveysmalli”, joka sisältää tilastomatemaattisen yhteyden ilman rikkipitoisuuden ja hengitystieinfektioiden välillä. Tilasto on ajoilta, jolloin ilman rikkipitoisuus oli keskimäärin viisi kertaa ja paikallisesti yli sata kertaa suurempi kuin tänään. Lisäksi pienhiukkasten ja rikkidioksidin vaikutusten tilastollinen erottaminen on vaikeaa, koska ne korreloivat toistensa kanssa.

AEA:n suorittama ekstrapolointi tämän päivän olemattomista pitoisuuksista on niin epätieteellistä, ettei sitä olisi ikinä hyväksytty tieteelliseen julkaisuun.

Tämän päivän pienillä rikkidioksidipitoisuuksilla tuskin enää on minkäänlaista vaikutusta ihmisten terveyteen, joten pitoisuuksien vähentäminen ei myöskään siihen vaikuta. Nolla miinus nolla on nolla.

Lisäksi raportissa on ”leviämismalli”, jolla lasketaan, miten paljon rikkidirektiivi vähentää ilman rikkidioksidipitoisuutta. Tämäkin on epävarma malli, mutta ei yhtä epätieteellinen kuin ”terveysmallin” ekstrapolointi.

Kun ”leviämismallin” tuloksia syötetään ”terveysmalliin”, saadaan tulokseksi kymmeniätuhansien ihmishenkien pelastus. Kyseessä on kuitenkin tyypillinen tietokoneen ulostama GIGO-luku (garbage in, garbage out eli roska sisään ja roska ulos).

Hätäisellä aikataululla toteutettu rikkidirektiivi tuhoaa tuhansia suomalaisia työpaikkoja, vähentää yhteiskunnan mahdollisuuksia parantaa julkista terveydenhuoltoa ja lisää maantieliikennettä, mikä taas lisää onnettomuuksia ja nostaa kasvihuonekaasupäästöjä.

Savukaasujen rikinpoiston tutkijana kannatan tietenkin laivojen rikkipäästöjen vähentämistä. Tämän päivän puolivillaisella teknologialla ja liian nopealla aikataululla toteutettuna se on kuitenkin spekulatiiviseen hyötyyn verrattuna aivan liian kallista.

Jarl R. Ahlbeck
tekniikan tohtori
ympäristötekniikan dosentti
savukaasujen rikinpoiston tutkija