Potilaan vointia ei seurata pikakäynneillä

Akuuteissa tilanteissa ja potilaan voinnin vaihdellessa potilaan laittaminen avohoitoon on jo suoranaista heitteillejättöä, sanoo kirjoittaja.
Akuuteissa tilanteissa ja potilaan voinnin vaihdellessa potilaan laittaminen avohoitoon on jo suoranaista heitteillejättöä, sanoo kirjoittaja.

Psykiatrisesta osastohoidosta ollaan kovaa vauhtia siirtymässä avohoitomalliin. Avohoitotrendi on kallispalkkaisten konsulttien ja todellisesta hoitotyöstä vieraantuneiden sairaalabyrokraattien tuotosta. Pitäähän heidän jotain esittää tekevänsä työpaikkojensa ja palkkojensa eteen, sekä kerätä sulkia hattuun kaikenlaisista ”uudistuksista”. Halvempaa ja hoitotyön kannalta tehokkaampaa olisi maksaa näille konsulteille ja byrokraateille siitä, että eivät ikinä tulisi sataa metriä lähemmäs työpaikkaansa, jolloin vahinkoakin syntyisi vähemmän.

Osastohoito on kallista. Onhan se, kuten hoito yleensäkin. Heitteillejättö on halpaa, ainakin budjettikauden jaksossa tarkasteltuna. Pitkällä aikavälillä on kuitenkin edullisempaa, että potilas saa intensiivistä ja vaikuttavaa hoitoa, jolloin hän myöskin kuntoutuu nopeammin ja tehokkaammin. Sitä hän ei avohoidossa voi samalla tapaa saada.

Yksinkertainen matematiikkakin sen todistaa. Mikäli potilaan luona käydään yhteensä parin tunnin verran päivässä jokainen arkipäivä, hän saa osakseen yhteensä 10 tuntia hoitajan aikaa viikossa. Mikäli potilas on osastohoidossa, hän saa osakseen yli 500 tuntia hoitajien aikaa viikossa, koska häntä voidaan seurata, ohjata ja auttaa 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa ja joka hetki lukuisten eri hoitajien toimesta!

Potilaan vointia, lääkityksen tehoa ja äkillistä hätää ei voida pikakäynneillä luotettavasti seurata. Hoitohenkilökunnalla ei ole avohoidossa mitään keinoa tietää, missä kunnossa ja mitä ottaneena potilas oli minuutti ennen heidän saapumistaan ja minuutti heidän lähtönsä jälkeen. Avohoidossa potilas ei voi saada heti tarvitsemaansa tukea ja lisälääkettä, vaan joutuu pahimmassa tapauksessa odottamaan seuraavaan päivään. Akuuteissa tilanteissa ja potilaan voinnin vaihdellessa potilaan laittaminen avohoitoon on jo suoranaista heitteillejättöä.

Avohoidolla on oma, välttämätön roolinsa psykiatrisen potilaan kuntouttamisessa. Ennaltaehkäisevällä ja varhaiseen puuttumiseen perustuvalla hoidollakin on oma roolinsa. Toivoa sopii, että verovaroilla touhuavat byrokraatit norsunluutorneissaan ymmärtäisivät, että myös psykiatrisella osastohoidolla on oma roolinsa. Nyt vaikuttaa näet pahasti siltä, että osastohoidosta ollaan rajulla kädellä leikkaamassa, kun samalla annetaan muualle vain murusia lisää. Seuraukset tulevat näkymään kaduilla ja ruumishuoneilla, mikäli tätä vaarallista kehityssuuntaa ei nopeasti käännetä.

Markus Jansson, sairaanhoitaja