Arkkipiispa ei löydy
pelottelun avulla

Arkkipiispan vaali lämmittää monien seurakuntalaisten mieltä. Joskus halu vaikuttaa saa omituisia piirteitä. Jo jonkin aikaa on näkynyt kannanottoja, joissa pelotellaan äänioikeutettuja. Jostain syystä erityisesti piispa Kari Mäkinen on nostettu pelottelun kohteeksi.

Kristillinen usko ei syvimmältään vaikuta pelon avulla. Mieluummin tartutaan uskoon, toivoon ja rakkauteen. Myös tässä vaalissa tulisi arvioida ehdokkaita arkkipiispan tehtävän kokonaisuuden pohjalta. Tämä ei ole yhden asian vaali.

Olen kokenut masentavana, että piispa Mäkistä kuvataan pelottavaksi uudistajaksi. Hän on pitkän linjan seurakunnan palvelija. Hän on ollut seurakuntapastorina ja kirkkoherrana suuren osan työelämästään. Hän on palvellut kirkkoa asessorina ja nyt viimeksi piispana. Kaikissa vaiheissa hänen työhönsä on luotettu.

Kirkko hengittää seurakuntien kautta. Tässä hengityksessä piispa Kari Mäkinen on ollut mukana kaikilla voimillaan ja lahjoillaan. Hänellä on ollut voimakas seurakunnallinen kutsumus.

Arkkihiippakunnan yhdeksästä lääninrovastista kuusi on antanut tukensa piispa Mäkiselle. Kolme muuta on pidättäytynyt ottamasta kantaa.

Oletan, että meillä lääninrovasteilla on vankka tuntuma, mitä kirkko tarvitsee juuri seurakuntien kannalta. Me pidämme piispa Mäkistä kirkon turvallisen tulevaisuuden rakentajana.

Jumalan vaeltavana kansana kirkon on riennettävä eteenpäin. Arkkipiispan on suuntauduttava eteenpäin. Piispa Mäkinen tarjoaa kansankirkolle mahdollisuuden hengittää, etteivät voimat loppuisi.

Tapio Seppälä, lääninrovasti, Luvia