Turun linnan ja Akatemiatalon
esteettömyys ei toteudu käytännössä

Esteetön pääsy Akatemiantaloon olisi vieläkin mahdollista järjestää myös etukautta luiskien avulla. Niitä tarvitaan joka tapauksessa sisätiloissa, ellei erityisen korkeita kynnyksiä sallita mataloittaa, kirjoittaa Heikki Haulisto.
Esteetön pääsy Akatemiantaloon olisi vieläkin mahdollista järjestää myös etukautta luiskien avulla. Niitä tarvitaan joka tapauksessa sisätiloissa, ellei erityisen korkeita kynnyksiä sallita mataloittaa, kirjoittaa Heikki Haulisto.

Turun Sanomissa 18.2. julkaistun uutisen ”Kumpuvuori katsoo Turun yliopiston syrjivän vammaisia tilaisuuksissaan” johdosta haluan tuoda esille seuraavat asiat.

Turun linna ei ole esteetön eikä saavutettava lukemattomien portaittensa takia. Tosin suunnitelmia on parin viime vuoden aikana tehty, mutta tuloksesta ei vielä ole tietoa. Olen pyörätuoleineni ollut kehittämässä järjestelyä, jonka avulla merkittävästi suurempi ihmismäärä voi tavoittaa Linnan tapahtumat ja ohjelmatarjonnan. Museoviraston esittämät syyt estävät kuitenkin linnan tekemisen ”viimeisen päälle” esteettömäksi.

On toki täysin esteettömiäkin linnoja, esimerkiksi Schwerinissä Saksassa. Turun linnaan asennettua tavarahissiä voidaan käyttää vain työnnettävällä pyörätuolilla, jota avustaja voi kääntää ”väkisin” pienessä tilassa. Joten se, että Turun linnassa on hissi, ei alkuunkaan ratkaise esteettömyyden ongelmia.

Akatemiantaloon saattaa olla ns. korvaava esteettömäksi tarkoitettu sisäänkäynti. Sellaista sisäänkäyntiä ei kuitenkaan käytännössä ole, ellei siitä informoida ymmärrettävästi tavanomaisen sisäänkäynnin kohdalla. Korvaava sisäänkäynti on usein hankala ja aina käyttäjiään syrjivä ja alentava.

Esteetön pääsy Akatemiantaloon olisi vieläkin mahdollista järjestää myös etukautta luiskien avulla. Niitä tarvitaan joka tapauksessa sisätiloissa, ellei erityisen korkeita kynnyksiä sallita mataloittaa. Olen ehdottanut luiskia ja vammais-wc:n tekemistä jo kesällä 2006.

Turun yliopisto tekee kuulemma yhteistyötä Senaatti-kiinteistöjen kanssa. Akatemiatalon osalta onkin pidetty 2008 esteettömyyspalaveri, johon Turun kaupungin esteettömyysasiamiestä ei kutsuttu. Kuitenkin yhteistyö olisi tuiki tarpeellista, koska esimerkit osoittavat Senaatti-kiinteistöjen toiminnan esteettömyysasioissa kovin heiveröiseksi.

Tehtyjen virheiden ja puutteiden korjaaminen on vaikeaa. Jopa yliopiston uusissa rakennuksissa on todettu merkittäviä puutteita esteettömyydessä. Asiaa ei paranna se, että yliopistossa toimii vammaisasiamies, jonka työhön kuuluu paljon muutakin kuin esteettömyys.

Kansainvälisen WHO:n Terve kaupunki -kongressin yhteydessä 2006 olen kartoittanut sen juhlapaikat Turun linnan, Akatemiatalon ja Suomen Joutsenen.

Ennalta arvaa niiden esteettömyystason. Tiedossa on ollut, että ilmoittautuneiden joukkoon on kuulunut myös ulkomaisia, pyörätuolia käyttäviä vieraita. Siksi olen varoittanut Turun kaupunkia vaarasta joutua syytetyksi syrjinnästä. Tämä vaara uhkaa kaikkia erilaisia tilaisuuksia, jopa kokouksia järjestäviä, joten on todellakin korkea aika ottaa huomioon esteettömyyden vaatimukset kokoontumistiloja valitessa.

Heikki O Haulisto, Turun kaupungin esteettömyysasiamies, rakennusarkkitehti RI