Maarian altaan veden parantamiseksi
löydettävä pikaisesti apua

TS/Timo Jakonen<br />Veden virtaus ja vaihtuminen Maarian altaassa näyttää olevan minimaalista, miksei patoa voida avata, ihmettelee kirjoittaja.
TS/Timo Jakonen
Veden virtaus ja vaihtuminen Maarian altaassa näyttää olevan minimaalista, miksei patoa voida avata, ihmettelee kirjoittaja.

Tänä kesänä on jatkuvasti uutisoitu Saaristomeren sinilevätilanteesta. Oma huolenaiheeni on Maarian allas. Olen kesän aikana seurannut altaan sinilevätilannetta, joka koko viiden kilometrin pituudeltaan näyttää olleen yhtä huolestuttava. Etenkin altaan kummallakin reunalla on ollut öljymäisiä pistävän löyhkäävia lauttoja, jotka ovat erityisesti kerääntyneet poukamiin ja tarttuneet kiinni kaisloihin ja muihin vesikasveihin. Tuuli on välillä hajottanut lauttoja, mutta pistävä lemu on kertonut, missä mennään.

Ihmettelen, kuinka Maarian allasta voidaan käyttää Turun varavesivarastona, kun siinä on sinilevää, joka pahimmillaan pitää sisällään maksa- ja hermomyrkkyä! Tällaisen veden juominen on vaarallista myös eläimille. Silloin tällöin olen nähnyt rannalla kalastajan. Eikö ole uhkarohkeaa syödä itse tai syöttää kissalle myrkyllisiä kaloja? Tosin altaan kaikuluotaus osoitti, että kalat ovat melkein kaikki jo hävinneet.

Pidempi oleskelu sinileväesiintymien lähistöllä aiheuttaa päänsärkyä. Yleensä Maarian altaan rannoilla ei kesäkuukausina juurikaan näe ihmisiä. Lemu tunkeutuu avoimista ikkunoista maantielle asti autolla ohi ajettaessa.

Kesäkuukausina ihmiset mielellään hakeutuvat veden äärelle. Maarian altaan kohdalla on käynyt päinvastoin. Kaikki karttavat oleskelua rannoilla siihen asti, kunnes ilmat kylmenevät. Meillä on kaukaa katsottuna kaunis järvi, josta ei ole hyötyä eikä iloa kenellekään. Kaikki tietävät, miten käy seisovalle vedelle ja jokien patoamisesta ei yleensä ole ollut hyviä seurauksia.

Mistä johtuu, että tämä entinen iloinen ja vallaton Vähäjoki sairastaa? Asiantuntevalta taholta kuulin, että viemäröintiasiat valuma-alueella eivät ole kunnossa. Seuraavaksi tulee luonnollisesti mieleen maatalouden fosfori- ja typpipäästöt. Altaan perustamisvaiheessa puhuttiin paljonkin suojavyöhykkeestä. Pikainen silmäys kuitenkin osoittaa, että pellot ulottuvat monissa paikoin jyrkästi alas vesirajaan, josta päästöt takuuvarmasti valuvat alas veteen. Millä keinoin pysäytetään veden saastuttaminen?

Veden virtaus ja vaihtuminen altaassa näyttää olevan täysin minimaalista. Voidaanko turkulaisille jatkossakin juottaa myrkyllistä vettä? Mikäli ei, niin miksi patoa ei voida avata? On todettu, että veden vaihtuessa tehokkaasti, myrkyt yleensä häviävät ja veden pinnan laskiessa rannoille ja poukamiin kerääntyneet levämassat kuivuvat. Mikäli patoa ei kokonaan voida avata, miten olisi padon avaaminen kesäkuukausien ajaksi, jolloin sinileväkertymä on pahimmillaan. Eräs kokeiluvaihtoehto olisi, että vaikkapa joka kolmas vuosi pato avataan ja virtaus vapautetaan.

Kolmas toimintavaihtoehto on hapetus, josta näyttää olevan hyviä tuloksia muualla. Kaikesta päätellen sinilevän myrkyt ovat melko tehokkaasti hävittäneet kalat, puhumattakaan ravuista, joita vanhassa Vähäjoessa oli aikaisemmin runsaasti.

Keinoja siis on olemassa, mutta onko toimijoita? Tarvitaan yhteistyötä asianosaisten virkamiesten ja asiasta kiinnostuneiden valtuutettujen kanssa. Kansalaisaloite on eräs keino vaikuttaa! Olen ottanut asian esille Maaria-Paattisen asukasillassa "Asukkaan ääni", joita vastaavia on järjestetty eri puolilla Turkua ja jättänyt kansalaisaloitelistan aluekoordinaattori Jaana Pirttisalolle allekirjoitettavaksi. Asia ei koske pelkästään maarialaisia, onhan kyse Turun vedestä!

Näen edessäni iloisesti virtaavan, terveen ja hyvinvoivan joen, jossa uidaan ja soudellaan ja jonka rannoilla viihdytään myös kesäkuukausina.

Kaisa Pakkala