EU:n maataloustuilla
keinottelemalla ei rikastu

Anna Mårdin juttu "Britannian kaupunkiviljelijät innostuivat EU:n tukikaupoista" (TS 17.3.), sisältää useita harhaanjohtavia väitteitä.

Kaupunkilaiset ovat aina voineet omistaa viljelymaata. On epäolennaista, kuka omistaa maatilan; olennaista on se, että joku viljelee sitä. Jos joku sijoittaa varoja maatilaan, hän myös maksaa viljelijälle sen hoitamisesta.

Vuonna 2003 toteutetun EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen tuloksena maataloustuet irrotettiin tuotantomääristä, mutta ei maanomistuksesta. Ajatuksena oli se, että viljelijät tuottaisivat vain hyödykkeitä, joille markkinoilla on kysyntää. Aiemmin houkutuksena oli viljellä sellaisia kasveja, joista sai suurimmat tuet. Uudistuksen seurauksena tuotanto todennäköisesti supistuu.

Tilatuen hakeminen edellyttää tukioikeuden lisäksi maan omistamista. Tukioikeuksien määrä riippuu tilan pinta-alasta.

Tukioikeuksia voidaan ostaa ja myydä. Keinottelua ja väärinkäytöksiä ehkäistään EU:n laajuisilla säännöillä.

Näiden sääntöjen soveltaminen on jäsenvaltioiden viranomaisten asia samoin kuin tukioikeuksien myynnin verottaminen tai rajoittaminen kaupasta koituvien haittavaikutusten estämiseksi.

Olennaista on kuitenkin se, että kukaan ei saa tukia pelkällä istuskelulla. Tilatuen myöntäminen edellyttää, että viljelijä täyttää ympäristönsuojelua, eläinten hyvinvointia, elintarviketurvallisuutta sekä "hyvää maataloutta ja ympäristöä" koskevat tiukat vaatimukset. Jos tilaa hoidetaan huonosti, tukien maksu lopetetaan.

Haluaisin vielä oikaista jutussa esitetyn väitteen, jonka mukaan EU jakaa vuosittain sata miljardia euroa maataloustukea. Oikea määrä on 45 miljardia euroa vuodessa.

Marjatta Hautala

Tiedotuspäällikkö Euroopan komission Suomen edustusto