Seksi ja politiikka

TS/<br />Ralf Friberg Kirjoittajavieras
TS/
Ralf Friberg Kirjoittajavieras

Ralf Friberg

Seksuaalisuudella on politiikassa ihmisen historian mittainen perinne. Jumalat ovat tästä yhdistelmästä luoneet julkisen elämän käyvän vaihtorahan, kolikon, jolla on kaksi puolta kruuna ja klaava: julkinen toiminta ja siihen liittyvä libido.

Ateenan kaupunkivaltion suurin valtiomies piti ystävättärenään Asparaa, antiikin ehkä valovoimaisinta naista. Katariina Suuren mieltymys miehiin on tunnettu. Eikä ole vieläkään selvyyttä siitä, miten kokonaiselle tekosiveyden aikakaudelle nimensä lainannut leskikuningatar Viktoria suhtautui uskolliseen, mutta nenäkkääseen skottilaispalvelijaansa John Browniin. Suhteeseen on viitattu.

Euroopan kuninkaallisten keskuudessa vapaus valita mielitietty virallisen puolison oheen on ollut monarkkinen tapa meidän aikoihimme saakka. Tämä on ollut järjestettyjen, dynastisten avioliittojen varaventtiili. Kaikki ystävättäret tosin eivät ole päätyneet Cornwallin herttuattareksi.

Katsokaamme esimerkiksi Tanskan Napoleonin ajan kuningasta Fredrik VI:tta. Hänen esi-isänsä olivat syyllistyneet kaksinnaimiseen. Virallisen avioliiton rinnalla heillä oli porvarillinen avioliitto "paa venstre hånd", eli vasemman käden suhde. Poikalapset saivat aatelisarvon Gyldenlöwe, kultaiset leijonat.

Sosialidemokraatit eivät ole olleet kuninkaita kehnompia. Tanskaa 1920-luvulta 1940-luvun alkuun johtanut pääministeri, sikarinlajittelija Thorvald Stauning oli naisten mies. Paitsi Tanskassa hänen maineensa oli tunnettu Hampurissa, Haagissa ja Genevessä. Hänen ystävättärensä oli laulajatar Augusta Eriksen, jonka kanssa hänellä oli avioliiton ulkopuolinen tytär.

Pekkaa pahempi ei ollut Ruotsin sosialidemokratian suuri johtaja, kansankodin rakentaja ja sodanajan pääministeri Per Albin Hansson. Hänkin ylläpiti toista perhettä rouva Elisabeth Norlénin kanssa. Suhteesta syntyi myös useita lapsia.

Kotimaisista häntäheikeistä tuskin tarvitsee puhua, mutta heistä harvat ovat eläneet kaksoisavioliitossa.

Olin ensimmäisiä kansanedustajia, joka oivalsi Johannes Virolaisen ja Kyllikki Stenroosin vispilänkaupan. Yhytin heidät eduskunnan valtiosalissa kesken syvällisen keskustelun johon, osapuolet tuntien, ei olisi pitänyt olla aihetta. Silloin ei ollut Seiskaa.

Olisi erinomaisen tutkimuksen aihe selvittää miksi esimerkiksi lahjakkaat tai tarmokkaat naiset tuntevat vetoa poliittisesti näkyviin miehiin. Kysymyksessä ei ole poliitikkojen harjoittama naisten ryöstöviljely tai suhteeseen pakottaminen, sellainen kuuluu vain pikkunilkkien tapoihin. Sen sijaan näihin suhteisiin liittyvä salailu ja miesten haluttomuus sitoutua pysyvästi näihin suhteisiin on taatusti naista loukkaavaa ja rasittavaa, jos hän ei ole harvinaisen voimakas henkilö. Sellaisiakin varmaan on.

Toisaalta poliitikko saattaa olla luonteeltaan biologinen saalistaja. Jokin eduskunnan kaukomailla retkeilevän valiokunnan miehet saattavat hyvinkin tavata toisensa - sopimatta siitä etukäteen - jossain yökerhossa jonka palveluihin kuuluu muutakin kuin paperivarjodrinkkien tarjoaminen.

• Kirjoittaja on entinen suurlähettiläs, joka tarkkailee ajan ilmiöitä Tammisaaresta käsin.