Tunteet ohjaavat elämäämme

Kiitos nimimerkeille "Yksikseni itkeskelen" ja "Tunteellinen nainen", jotka kommentoivat suruun ja sen ilmaisuun liittyvää kirjoitustani (TS 15.9.).

Yhtä kirjaani valmistellessani keskustelin paljon muun muassa kätilöiden kanssa. He olivat lähes poikkeuksetta sitä mieltä, että jokainen lapsi on jo syntyessään oma persoonansa, joka ilmentää itseään omalla persoonallisella tavallaan.

Myöhemmin tämä lapsi oppii ympäristöltään, mitkä sen toiminnat ja reaktiot ovat sallittuja tai toivottuja ja mitkä vähemmän sallittuja tai kiellettyjä. Se hyvin monimutkainen sisäinen tunteiden mekanismi, johon ovat vaikuttaneet perityt biologiset tekijät, kasvattajat, sisarukset, kulttuuri, vertaisryhmät sekä monet muut tekijät, on ihmiselle osittain tiedostettu, mutta valtaosin tiedostamatonta. Nimitin tuon monitasoisen mekanismin yhtä aluetta koodi-nimityksellä. Sitä voitaisiin nimittää myös esimerkiksi asenteeksi tai arvoksi.

Ruotsissa juuri tapahtuneen tragedian yhteydessä eräässä suomalaisessa lehdessä olleen kuvan alla oli seuraava teksti: "Monet eivät pystyneet pidättelemään kyyneleitään." Tämäkin lause saattaa vahvistaa jonkun sitä sisäistä "koodia", jonka mukaan kyyneleitä olisi mielekästä pidätellä julkisella paikalla.

Joskus kyynelten tai itkun oikea ilmaisupaikka on yksinäisyydessä, joskus lohduttajan lähellä ja joskus itku voi tulla vaikka junassa. Ehkä jonakin päivänä junissa voi olla matkapuhelikopin vieressä toinen pieni koppi, jonka ovessa on kyyneleen kuva.

Joka tapauksessa, viime vuosien aivotutkimustenkin mukaan ihmisen tunteet säätelevät hänen elämäänsä, reaktioitaan, ratkaisujaan, toimintojaan ja älyllistä ajatteluaan paljon enemmän kuin mitä länsimaisissa kulttuureissa nykyisin paljolti kuvitellaan.

Tiedostamattomat ja käsittelemättömät tunteet ovat usein vakava sosiaalinen, yhteisöllinen ja jopa terveydellinen riski.

Kuten nimimerkki "Yksikseni itkeskelen" totesi, itämaiset menetelmät ovat yksi keino lähestyä tunteiden tiedostamista. Tosiasia on kuitenkin se, että näidenkin menetelmien opettajissa on ollut ja on edelleenkin paljon sellaisia, jotka sulkevat silmänsä vaikeilta inhimillisiltä tunteilta.

Olavi Noronen