Itkussa ei mitään hävettävää

Kiitos, Olavi Noroselle, joka kirjoitti asiasta, miehen itkemisestä (TS 15.9.) Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä.

Tiedän, että miehetkin itkevät, mutta hyvin moni, suurin osa näistä itkijöistä vain ei halua näyttää ulospäin suruansa. Mutta mielestäni itkussa ei ole mitään hävettävää, sillä se on aivan samalla lailla luonnollista kuin nukkuminen ja syöminen.

En ymmärrä, miksi mies ei voisi itkeä, jos kerran aihetta itkuun on!

Menköön minulta miehisyys, mutta minä kyllä tunnustan useinkin itkeneeni, enkä aina aivan salaakaan, vaan kaikkien nähden! Kun lasken ystäväni haudalle kukkalaitetta, en usein pysty edes tekstiä lukemaan, kun itku valtaa sisimpäni. Vaikka vainaja ei olisi ystävänikään, minä itken jo omaisten surusta. Televisiosta tulee joku ohjelma, vaikkapa vain aivan jatkonäytelmä, jossa on surua, minullakin kyynel kihoaa silmiini.

Toisaalta taas iloisesta tapauksesta minäkin iloitsen. Myötäelän kaikessa. Myös Anna Lindhin tapaus minua itkettää, kun ajattelen omaisten suurta surua. Olen elämäni aikana nähnyt niin paljon surua, tunteilleni en mahda mitään, enkä pidättele niitä!
Pertti Turpeinen