Kirkon kulmalta Mirkka Torppa: Onko kirkko valmis leikkimään?

Seurakuntien päiväkerhot, perhekerhot ja iltapäiväkerhot taitavat nykyään kerätä enemmän seurakuntalaisia yhteen kuin sunnuntain jumalanpalvelus. Kun paikallisseurakunnan jumalanpalvelukseen sunnuntaina kello 10 osallistuu muutamia kymmeniä seurakuntalaisia, ovat saman seurakunnan päiväkerho, perhekerho ja iltapäiväkerho koonneet arkisin kymmenkertaisesti lapsia ja heidän vanhempiaan. Luulisi tällaisen käyttöasteen näkyvän kerhojen lelujen määrässä!

Sunnuntain jumalanpalvelusta on yleensä vähimmillään toteuttamassa pappi, kanttori ja suntio. 20 lapsen kolmituntisen päiväkerhon on yleensä toteuttanut lastenohjaaja yksin. Perhekerhossa voi olla kahden lastenohjaajan ohjattavana 100 lasta ja aikuista. Seurakunnan iltapäiväkerhot keräävät nyt Turussa satoja 1-2-luokkalaisia päivittäin ohjattuun toimintaan ja vuoden kuluttua varmasti vielä enemmän, kun valtio alkaa tukea 1-2-luokkalaisten iltapäivätoimintaa.

Jumalanpalvelus ja sen toteuttaminen on seurakuntien perustehtävä, mutta myös kastaminen, opettaminen ja kasvattaminen kuuluvat kirkon perusolemukseen. Kirkon puhuessa arvoista, on käsiteltävä myös lapsuuden ja kirkon varhaiskasvatustyön arvokkuutta.

Turun arkkihiippakunnassa vietetään viikolla 40 "kristillisen kasvatuksen viikkoa", jolloin kristillisen kasvatuksen keskeisimmät teemat ovat näkyvästi esillä. Toivoisi, että seurakuntien ja kirkon johdon myötämielisten kannanottojen lisäksi viikko aikaansaisi myös todellisia muutoksia. Lastenohjaaja on varhaiskasvatuksen ammattilainen, jonka arvostuksen tulisi näkyä niin palkassa, työehdoissa kuin asenteissakin. Laadukas kasvatustyö tarvitsee henkilöresursseja, määrärahoja ja lapsille sopivia tiloja toteutuakseen asianmukaisesti.

Turun seurakunnat ovat esimerkillisesti panostaneet kristilliseen kasvatustyöhön mm. palkkaamalla lastenohjaajat kesäkuukausien ajaksi ja antamalla erityisiä varoja kasvatustyöhön. Kuitenkin tulevana vuonna Turussakin voidaan pohtia olisiko nuorisotila sittenkin kirkkomuseota tärkeämpi, saako suuri työntekijäryhmä lastenohjaajat tarvitsemassaan määrin esimerkiksi lisäkoulutusta tai voitaisiinko iltapäiväkerhossa tarjota monipuolisempi välipala?

Hyvä kysymys myös on, panostaako kirkko kristilliseen kasvatustoimintaan tekemällä lastenohjaajan työn houkuttelevaksi palkkauksen, työehtojen ja toimintamahdollisuuksien muodossa? Kun suurin osa kolmivuotisen lapsi- ja perhetyön perustutkinnon suorittaneista opiskelijoista hakee työpaikkansa muualta kuin seurakunnasta, lienee vastaus kaikille selvä. Tilanne voi muutamassa vuodessa olla se, ettei lapsityöhön enää ole enää kiinnostuneita työntekijöitä.

Kirkko opettaa ja julistaa myös leikkimällä, laulamalla ja niistämällä neniä. Jonain päivänä tämä kasvatus ja opetus ovat menneet niin hyvin perille, että myös kirkonpenkit alkavat täyttyä lapsiperheistä ja työikäisistä ja kirkollisverot tulevat maksettua. Leikin ehtona vaan on se, että molemmat osapuolet sitoutuvat leikkiin.
Kirjoittaja on Turun kristillisen opiston opettaja ja mm. Kirkkojen maailmanneuvoston kasvatusasioiden komission jäsen.