Onko tarvetta avustaa

Pala nousi kurkkuun ja sotaorvon silmät kostuivat keskiviikon uutisesta: Suomen hallitus on myöntänyt 10 miljoonaa euroa (60 miljoonaa markkaa) Venäjälle Pietarin jätevedenpuhdistamoon. Paljonko Suomi onkaan myöntänyt jo aikaisemmin ja mihinkä rahat lopulta menevät?

Nyt myönnetyt rahat katkeroittavat mm. siksi, että Suomi menetti sodan takia melkein yhden sukupolven. Sodasta oli seurauksena suunnattomat kärsimykset, menetetyt ihmishenget, sotainvalidit, sotaveteraanit, sotelesket, sotaorvot sekä mittaamattomat aineelliset vahingot ja voittajan määräämät käsittämättömän suuret sotakorvaukset, Karjalan ja muiden alueiden luovutukset, sadattuhannet kotinsa menettäneet. Kaikki kestettiin, ihmiset elivät suuressa aineellisessa ja henkisessä puutteessa kuten valitettavasti maassamme edelleen monet tekevät.

Nyt on sanottu: rahaa ei ole, mm. sairaan- ja vanhustenhoitoa ja koulumenoja on supistettu, sotaveteraaneille riittää vain murusia - häpeällistä! Rahaa näyttää kuitenkin olevan rajojen ulkopuolelle, turha vedota siihen, että asiat eivät ole verrannollisia.

Luulisi naapurillamme olevan varaa itse hoitaa jätteidensä puhdistus eikä laskea kaikkea lähes sellaisenaan Suomenlahteemme. Hyvänä ja luonnonrikkauksia omaavana naapurina luulisi heidän kieltäytyvän moisesta avusta ja hoitavansa asiat pikimiten itse kuntoon kunnia-asianaan.
Voi aikoja voi tapoja