Kun isoisä koulua kävi

Nykyisin lukiolaiset kertovat miten rahaa ei paljoa jää kouraan vuokran ja ruuan jälkeen. Taitaa olla aihetta kertoa millaista oli "siihen aikaan kun isoisä" koulua kävi. Oli kaksi mahdollisuutta, kansakoulu ja oppikoulu. Oppikoulun keskikoulu vastasi nykyistä peruskoulun 5-9 luokkia. Lukio oli samantyylinen kuin nykyisinkin. Kansakoulun käynyt ei päässyt "herran päiville". Oppikouluun oli pääsytutkinto.

Kaikki koulutarvikkeet oli ostettava. Opintovelan korko taisi olla hieman normaalia pienempi ja opiskelun jälkeen sitä sai maksaa takaisin vuosikausia. Tosin työpaikan saaminen oli melko varmaa, joskin nälkäpalkalla. Se oli tosi minimituloa.

Olen paljasjalkainen maalainen ja kotini oli noin 80 kilometriä Turusta. Lähempänä ei ollut oppikoulua. Oli siis oltava vuokralainen. Silloin ei puhuttu yksiöstä keskikaupungilla. Oli päästävä alivuokralaiseksi kaupunkilaisperheeseen. Tuuria oli siihen kun pääsin oikein mukavaan perheeseen. Kun aloitin oppikoulun oli sota-aika ja ruoka vähissä. Äiti lähetti toisinaan leipää ja silakkalaatikkoa ruuaksi. Koulussa oli joka päivä jotakin kaalikeittoa. Kesti parikymmentä vuotta ennen kuin samanlaiset ruuat taas maistuivat.

Koulussa ei juuri kurista puhuttu. Koulusta sai potkut, jos paljosti äksyili. Opettajat olivat erityisen hyviä ja osanottavaisia, suorastaan persoonallisuuksia, jotka tunnettiin laajaltikin. Kertaakaan ei heidän tarvinnut "käydä käsiksi" oppilaaseen. Olisiko saanut, en tiedä.

Jotakin "hyvääkin" oli seurauksena sota-ajasta. Suurempien pommitusten aikaan oli koulu kiinni yhden kevätlukukauden ja kaikki pääsivät luokalta sinä keväänä ja ylioppilaaksi ilman ylioppilaskirjoituksia. Muuten kirjoitukset olivat varmaan yhtä rankkoja kuin nykyisinkin, vähän selväpiirteisempiä tosin.

Nythän ei tiedä koulua aloittaessaan millaiset ylioppilaskirjoitukset aikanaan ovat, niitähän muutetaan melkein vuosittain. Kirjoituspöytäfilosofit asialla!
PKK