Kirjoittajavieras Ville Niinistö: Ruotsin europäätös
otettava vakavasti

Ruotsin kansanäänestyksen tulos oli selvempi ei kuin osattiin ennustaa. Kun vielä yli 80 prosenttia äänestäjistä esitti mielipiteensä, ei tuloksesta jää jossiteltavaa. Pettyneiden häviäjien - ja myös suomalaisten arvioitsijoiden - joukosta on kuulunut ääniä, että ruotsalaiset äänestivät ennakkoluulojensa mukaisesti vastoin faktoja. Vaalikampanjaa seuranneena euron kannattajana voin todeta, että tämä ei pidä paikkaansa. Sitä suuremmalla syyllä tulos onkin varoitus Euroopan unionille.

Ei-kampanjan argumenteilla oli vaaliväittelyissä yllättävän suurta painoarvoa. Ruotsin taloudella menee nyt paremmin kuin valtaosalla euromaista, ja valtaosa sen ulkomaankaupasta suuntautuu euroalueen ulkopuolelle. Ei-kampanja viittasi Saksan ja Ranskan budjettialijäämiin. Suomalaisista poiketen ruotsalaiset uskovat päättäjiensä erinomaisuuteen: ruotsalaiset haluavat pitää finanssipolitiikan omissa käsissään. Muutos on aina pystyttävä perustelemaan, eikä tässä taloustilanteessa kyllä-puolen rahkeet siihen riittäneet.

Toinen vahva ei-argumentti oli hyvinvointivaltion tulevaisuus: pääministeri Göran Perssonin vakuutteluista huolimatta ruotsalaiset pelkäävät euro-projektin johtavan hyvinvointivaltion taipumiseen yhteisen finanssipolitiikan edessä, jonka tuloksena sosiaalinen hyvinvointi heikkenisi. Perssonin vetoomukset euron tuomista kymmenistä tuhansista työpaikoista eivät vaikuttaneet uskottavilta.

Poliittisen ja kulttuurisen argumentoinnin puolella puntit olivat tasaisempia, mutta pitkästä rauhanajasta nauttineiden ruotsalaisten on vaikea ymmärtää unionin tiivistymisen merkitystä rauhan rakentamisessa.

Ruotsalaiset eivät silti osoittaneet mieltään koko EU:ta vastaan: 60 prosenttia ruotsalaisista haluaa edelleen pysyä osana unionia ja vain 24 prosenttia haluaa erota siitä. Tätä voidaan pitää selvänä voittona EU:lle. Silti viesti on selvä: ruotsalaiset haluavat unionin entistä enemmän demokraattisen valvonnan piiriin. Tällaista puheenvuoroa on ehdottomasti kuultava, erityisesti itälaajentumisen haasteiden edessä.

Demokraattisen edustuksellisuuden vaatimisessa suomalaisten ja ruotsalaisten intressit kohtaavat. EU:n on nyt keskityttävä jo olemassa olevien tehtäviensä entistä avoimempaan ja parempaan hoitamiseen. Skeptikot on vakuutettava euron hyödyllisyydestä tiiviimmällä sitoutumisella yhteiseen finanssipolitiikkaan selkein pelisäännöin. Samalla on varmistettava, että se ei uhkaa pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusteita. Tässä nuorallakävelyssä omia näkemyksiä on uskallettava puolustaa.

Toistaiseksi euron tarpeellisuus on perustunut ulkoisiin kilpailutekijöihin: Euroopan sisämarkkinoiden vahvistamiseen, itsenäisyyteen valuuttakeinottelulta, maailmanlaajuiseen taloudelliseen kilpailukykyyn sekä mahdollisuuteen saada dollarille vakavasti otettava kilpailija. Tämä tuntuu useimmille kansalaisille liian etäiseltä. Seuraavaksi euron hyödyt onkin jalkautettava kansalaisten ulottuville.
Kirjoittaja on kaarinalainen Vihreän liiton hallituksen jäsen.