Taas tuli lisää palkkaa

On kuulemma kustannustaso päässyt karkaamaan pahasti käsistä, joten kansanedustajille kaavailtu palkankorotus, 9,4 prosenttia hädin tuskin korvaa jälkeenjääneisyyden. En nyt viitsi muistella, minkälaisia korotuksia rahvaalle on annettu, siis työssäkäyville. Muu väki onkin saanut nuolla näppejään niissä kisoissa.

Kansanedustajat luulevat olevansa nyt viattomia korotuksen suuruuteen, kuten edelliselläkin kertaa, kun joku heistä keksi palkkiotoimikunnan. Asiahan taitaa olla niin, että ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa kansanedustajilla, joko hyväksyä tai hylätä tehty palkkioesitys. Ei ole mahdollisuuta muuttaa esitystä, eli alentaa esitettyä korotusta. Siis kädet ovat sidotut, vaikka kuinka tekisi mieli tyytyä vähempään.

Kuin etsimättä nousee mieleen kysymys, lankeaako edustajien päälle myös niinsanottu yleisen ansiotason mukainen palkankorotus? Sitten vielä kerran edustajakaudessa tapahtuva takapotku.

Kansanedustajien kohdalla on kysymys moraalista ja esimerkistä. He ovat luottamustoimenhaltijoita, eivät virkamiehiä eivätkä työntekijöitä. Palkan hekin tietysti tarvitsevat, mutta itseään ei mikään ryhmä saa tehdä ylitärkeiksi. Vastuukysymys on aina ryhmävastuuta. Ministeri on helpompi saada vastuuseen päätöksistään kuin yksittäinen kansanedustaja. Eli mikä on se peruste, jolla kansanedustajat arvioivat itseään luottamustehtävässä?

Onko totta se, että näissä viimeksi käydyissä vaaleissa pudonneet edustajat ja täyden eläkkeen saajat eivät ole voineet jättää eläkeanomustaan, kun on olut epätietoisuutta tulevasta palkankorotuksesta. Eikö heidän kuuluisi saada eläkkeensä heille maksetun viimeisen palkan mukaan, ei korotettavan palkan mukaan, kuten nyt tulee tapahtumaan. Missä on oikeus, kohtuus ja moraali.
Juhani Sinervo