Lapsia uskallettava kasvattaa

Nimimerkki Vatselan ajattelija (TS 10.9.) nosti kissan pöydälle nykyvanhempien kasvatusmentaliteetista. Tänä päivänä vanhempien asenne on se, että jos ei vedenpitävästi pystytä todistamaan, että juuri meidän poika tai tyttö on pahojaan tehnyt, niin minkäänlaista kasvatustyötäkään ei siellä kotona tarvitse harjoittaa.

Taloyhtiössämme tapahtuu pahantekoa tämän tästä; istutuksia riivitään ja tallotaan ja nyt uusimpana villityksenä on tullut jätekatoksessa leikkiminen, roskiksissa pompitaan ja niitä kaadellaan, lasipulloja rikotaan pitkin katoksen lattioita. Kerran olen ottanut asian puheeksi, mutta vastaanotto oli pienten lasten vanhempien taholta tyrmäävä; jos et pysty vedenpitävästi todistamaan, että juuri meidän poika teki tämän asian, niin siitä ei sitten hänelle myöskään sanota.

Olen eri mieltä. Oman taloyhtiön lapset siellä kuitenkin aina mellastavat. Mielestäni käyttäytymissäännöistä pitää voida lapselle kertoa vaikkei tämä todistettavasti ole pahan teossa mukana ollutkaan. Tapahtunutta voidaan käyttää (viattomalle?) lapselle vaikka vaan esimerkkinä, mutta puhua pitää perheissä voida.

Nykyään vanhemmat vaan eivät uskalla kasvattaa lapsiaan, vaan lapselle ollaan mieluiten kavereita. Lapsiperheissä on nykyään muotia olla tiimi, jonka jäsenet ovat kaikki tasavertaisia keskenään, ja tiimin vetäjä on mieluiten se lapsi, että hänellä olisi mahdollisimman paljon kivaa. Katsellaanpa, mitä siitä 10 vuoden päästä seuraa...
Nättinummen ajattelija