Lapsen vaikea allergia
ei ole normaalia arkipäivää

Luin innolla TS:n Perhe-liitteestä 2.9. lasten allergioista kertovaa juttua, ja ajattelin, että on hienoa, että taas joku sai asiaa esille ja kerrottua allergiaperheen todellisuudesta.

Kunnes tällä palstalla Sari Makko (TS 7.9.) palautti todellisuuteen, että eipä kaikki kuitenkaan todellisuutta ymmärrä väittäessään, ettei "lapsi tarvitse herkkuja kasvaakseen, vaan kunnon ruokaa". Kiitos asioiden selventämisestä K. Utriaiselle (TS 10.9.).

Haluaisin tuoda asiassa esille myös tämän jokaisen allergiaperheen kohtaaman asian, eli kun elämä pyörii uusien ruokien metsästämisen, suihkujen, rasvaamisten, yövalvomisten, lääkärissä juoksun, infektiokierteiden, apteekin, Kelan ja kokoaikaisen siivoamisen ympärillä, alkaa henkinen rasitus kasvamaan ylisuuriin mittoihin.

Herkkuja antaisin mielelläni lapsilleni välillä, mutta iloa tuottaa lapsen onnellinen hymy, kun saa maistaa 1,5-vuotiaana elämänsä ensimmäisen kerran oikeaa sämpylää. Meillä elettiin ensimmäinen vuosi ainoastaan apteekin kalliilla erityiskorvikkeella ja kahdella ruoka-aineella, joista ei kyllä saa kunnon ruokaa tekemälläkään. Ja jotta saa iloita lapsen kasvamisesta lisätään soppaan kalliit erityiskalkit ja -vitamiinit.

Eli meillä allergiaperheessä "normaaliin elämään" on lisätty 150-250 euroa apteekki- ja lääkärikuluja kuukaudessa, jatkuvaa ruokien ja oireiden miettimistä, joka-aamuista ja -iltaista rasvausta, keinoihoja, ylimääräistä siivoamista, allergiasaneerausta, huonoa omatuntoa isoveljen jaksamisesta tämän show'n keskellä ja vielä kun välillä muistaisi elävänsä parisuhteessa.

Meillä elämä alkaa onneksi pikku hiljaa helpottua, mutta sen nyt tiedän, ettei lapsen vaikea allergia ole "normaalia" arkipäivää.
Miia Nurmio
Väsynyt, mutta onnellinen moniallergisen äiti