Aurajokiristeily avartaa!

TS/Riitta Salmi<br />Aurajoen näkymät ovat paitsi idylliä myös jotain vallan muuta, kirjoittajan kokemusten mukaan.
TS/Riitta Salmi
Aurajoen näkymät ovat paitsi idylliä myös jotain vallan muuta, kirjoittajan kokemusten mukaan.

Kesän ollessa lopuillaan ja syksyn ensimerkkien jo näkyessä luonnossa, on joiltakin osin palattava vielä menneeseen kesäkauteen.

Kaupungille täytyy antaa tunnustus varsinkin Aurajokivarren maisemoinnista, niin puuston, pensaiden, kukkasten kuin valaistuksenkin osalta. Vehreä ja varjoisa Aurajokiranta tarjoaa niin vanhemmille kuin nuoremmillekin oivan levähdyspaikan päivän kiireiden keskellä. Itse penkkejä ja muitakin levähdyspaikkoja on varattu riittävästi kulkevaisten varalle. Jäätelökioskeja ja tukevammankin ruuan ystäville löytyy paikkoja yltäkyllin.

Laajemman kirjon koko jokivarren toiminnasta saa astumalla Pikkuföriin Forum Marinumin laiturilta läheltä satamaa. Puolentoista tunnin reissulla ehtii hahmottamaan jokimaisemaa että ympäröivää rakennuskulttuuria aikalailla.

Verkkaisesti lipuvan aluksen kannelta on mahdollisuus tehdä tarkkojakin havaintoja jokivarren toiminnoista. Ohi siirtyvät Suomen Joutsen, Sigyn ja Föri. Vastaan tulee yhtäkkiä hytillinen vene joka ilman oman kuljettajan toimenpiteitä olisi osunut Pikkuförin kylkeen. Ystävällisesti ko. veneen kuljettaja kuitenkin nostaa olutpullon päänsä päälle osoittaen näin, ettei hän kanna meille kaunaa.

Apteekkimuseon lähestyessä voi jo kaukaa huomata kauniin, kukkasista rakennetun TURKU/ÅBO -istutusryhmän elävöittävän jokimaisemaa. Aivan jokirannassa esiintyy ilmeisesti poikkitaiteellista teatteria harrastava ilkamoiva ryhmä. Ilkialaston noin 50-vuotias yltympäriinsä tatuoitu kalju mies esittelee meille sukukalleuksiaan ja hänen ryhmäläisensä, noin 10-15 nuorta ovat rokottavinaan toisiaan. Aivan Auransillan molemmin puolin joukko nuoria taiteilijoita ovat tehneet ilmeisesti tilataideteoksen jossa noin 5-10 henkilöä ovat pissivinään ristiin. Hyvinkin aidon tuntuisesti.

Taiteitten yönä päätin jälleen ilahduttaa itseäni ja lähteä PF:llä liikkeelle. Nuoret turkulaiset olivat valinneet näytäntöpaikakseen Auransillan ja Kirkkosillan välisen alueen. Nuorena näyttämötaiteen opiskelijana en olisi ikinä uskaltautunut noin huimiin suorituksiin. Kieppumiset, kaatumiset, jokeen putoamiset ja rekvisiitan hankkimiset maksoivat varmasti runsaasti, mutta haittasi toisaalta esiintyjien toimintaa ja liikuskelua koska 12-pulloinen pahvirasia on hieman hankala käsitellä näyttämöllä joka tapahtuu kapealla tukikiveyksellä.

Turkulaisille järjestyksenvalvojille täytyy nostaa myöskin hattua heidän myötämielisyydestään nuorten tapahtumiin. Ymmärtämättömien ja taiteesta piittaamattomien ihmisten puhelinsoitoista huolimatta he ovat malttaneet pysyä poissa taiteen estradilta.
Kulttuuriterveisin Jorkka