EU:n perustuslakiluonnos
puheenjohtajiston sanelun tulos

Juha Roininen<br />Paavo Lipposen edustajana tutkija Teija Tiilikainen (kuvassa) teki EU:n perustuslakiluonnokseen muutosesityksiä, mutta Suomen näkökulmasta tärkeitä esityksiä ei hyväksytty, sanoo kirjoittaja.
Juha Roininen
Paavo Lipposen edustajana tutkija Teija Tiilikainen (kuvassa) teki EU:n perustuslakiluonnokseen muutosesityksiä, mutta Suomen näkökulmasta tärkeitä esityksiä ei hyväksytty, sanoo kirjoittaja.

Paavo Lipponen esittää kolumnissaan (TS 9.9.) puolustuksen puheenvuoron EU:n perustuslakikonventin työstä. Otin siihen osaa Euroopan parlamentin delegaatiossa.

Lipposen hallituksen arvio konventin luonteesta oli yksiselitteisesti väärä. Luultiin, että konventti valmistelee asiakirjaa keskustelun pohjaksi. Valmisteltiinkin perustuslaki. Sen luonnosta ei isojen jäsenmaiden mukaan saa enää muuttaa.

Toisin kuin Lipponen sanoo, tutkija Teija Tiilikainen ei ollut Suomen hallituksen vaan pääministeri Lipposen henkilökohtainen edustaja.

Lipponen ei tunnu ymmärtävän, miten suuri ero on "olla hyvät yhteydet konventin puheenjohtajiin" tai olla mukana konventin presidiumissa (ja sihteeristössä). Konventtilaiset tekivät perustuslakiin yli 6 000 muutosesitystä, joista yhdestäkään ei äänestetty. Lopputekstistäkään ei äänestetty. Perustuslakiluonnos on puheenjohtajiston sanelun tulos. Suomi ei ollut EU:n ytimessä.

Lipposen edustajana Tiilikainen teki tekstiin muutosesityksiä niin kuin muutkin pari sataa konventtilaista, mutta Suomen näkökulmasta tärkeitä muutosesityksiä ei presidium hyväksynyt. Ehdotettiin sotilaallisten liittoutuma-artiklojen poistamista, mutta ne jäivät tekstiin suurten maiden sopimassa muodossa. Saksa-Ranska -akselikin toimi kulisseissa toisin kuin Lipponen sanoo. Esimerkiksi EU:n oma liittovaltiolippu, kansallislaulu ja kansallispäivä tulivat tekstiin viimeisenä yönä vastoin Thessalonikin mandaattia. Sellaisia asioita ei tapahdu itsestään.

Perustuslakiluonnos palvelee Lipposen henkilökohtaista kantaa, jonka mukaan Suomen pitää mennä mukaan - siinä tapauksessa että niitä syntyy - kaikkiin ytimiin. Luonnoksen on kirjattu keskinäisen puolustuksen klausuuli WEU:n perussopimuksen 5. artiklan hengessä, ja siltä osin Lipposen kannanotto on muuttunut vaatimukseksi Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta.

Suomen hallituksella oli - niin kuin tuoreesta HVK-selonteosta voimme päätellä - ainakin puolen sataa varausta konventin presidiumin diktaattiin perustuslain sisällöstä. Konventtiedustukseemme liittyi se ongelma, ettei Lipposen "Suomen hallituksen edustajaksi" kutsuma Tiilikainen saanut loppukokouksissa puheenvuoroa Suomen kannan esittämiselle. Ministeri olisi saanut. Muut luulevat nyt, että Suomi hyväksyi luonnoksen sellaisenaan.

Kun tekstiä on suurelta osin myöhäistä "aukaista", Matti Vanhasen hallitus on tehnyt hallitusten välisen konferenssin luonteesta samanlaisen virhearvion kuin Lipponen teki konventin luonteesta.

Konventissa Lipposen - ja Romano Prodin - EU-linja ajautui umpikujaan: komission asemaa ei vahvistettu. Lipponen olisi kai alun perinkin hyväksynyt EU:lle presidentin, jos se virka olisi osoitettu komission puheenjohtajalle. Se, että perustettiinkin erillinen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan eli presidentin virka, oli tappio Lipposelle linjalle. Jäsenmaat säilyttävät näin itsenäisyytensä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa, jos tahtovat. Lipposen linjalla ei tahdota, mutta muut tekevät sen meille mahdolliseksi.

Presidentti Mauno Koivisto on ollut varsin oikeassa, kun hän on kritisoinut sitä, että vahva komissio muka puolustaa pienen maan etua paremmin kuin maa itse. Siihen liittyen on kummallista, että Suomen nykyinen hallitus vaatii ylikansallisten määräenemmistöpäätösten lisäämistä ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla.

Lipponen puolustaa kantaa, jonka mukaan meidän on hyväksyttävä muiden meille kirjoittama perustuslaki. Giscard d'Estaingin sanomiset siinä asiassa ovat yhtä arvokkaita kuin Suomen poliittisen eliitin sekaantuminen Ruotsin Emu-kansanäänestyksen kampanjointiin. Autetaan kaveria mäessä.

Kun perustuslailla vanha EU lakkautetaan ja perustetaan kokonaan uusi unioni, muutokset vanhaan ovat niin suuria, että uuteen liittymisestä olisi järjestettävä kansanäänestys.
Esko Seppänen
Euroopan parlamentin jäsen