Kirjoittajavieras Ralf Sund: Johtajuus hakusessa

Suomen keskeiset puolueet ovat harvinaisen sekavassa tilassa. Puolueista puuttuu johtajuus.

Joku aina tarttuu vallan kahvaan, jos siitä ote kirpoaa. Valtiosihteeri Raimo Sailaksen johtama kyvykäs virkamiesjoukko sekä haluaa että joutuu ottamaan suuremman vastuun kuin demokraattisessa yhteiskunnassa olisi suotavaa.

Keskustapuolueen peräsimeen tulee kummallisten vaiheiden jälkeen Matti Vanhanen, jolle sekä puolueen johtaminen että pääministeriys ei oikein istu. Hän on puolueensa kriisin jäljiltä ainoa vaihtoehto. Pappilan hätävara. Vanhasen omat lausunnon yllättäen tapahtuneesta noususta Suomen politiikan ykkösnimeksi ovat varmaankin rehellisiä, mutta outoja. Tiettyä vastentahtoisuutta on sekä puheissa että habituksessa.

Matti Vanhaselta puuttuu myös johtajan tärkein ominaisuus: hänellä ei ole joukkojen keskuudessa luonnollista auktoriteettia. Toinen tärkeä johtajuuden ominaisuus on muodollisesti tärkeä asema. Pääministerinä Vanhanen täyttää jälkimmäisen kriteerin. Auktoriteettiaseman saavuttamiseen ei riitä iso koko. Vanhasen ongelmaksi muodostuu tapa jolla hän johtajuuden on saanut. Muuallakin kuin pohjanmaalla kuljetaan kädet nyrkissä ja helapäät vyöllä. "Väärin sammutettu", sanoisi palopäällikkö.
Sosialidemokraattien johtajuus on yhtä lailla kriisissä kuin keskustassa. Eduskunnan puhemieheksi jättäytyneellä ykkösdemarilla, Paavi Lipposella, on luonnollista auktoriteettia enemmän kuin lääkäri määrää, mutta muodollinen asema on torso. Suuren puolueen puheenjohtajuuden ja puhemiehen aseman yhdistäminen on niin vaikea yhdistelmä, ettei se onnistu edes Lipposelta.

Puheenjohtajan asemaa syö myös lime duck -leima. Yhdysvalloissa toisella kaudella olevaa presidenttiä kutsutaan rammaksi ankaksi, koska presidenttiyden loppuminen syö auktoriteettia. Lipponen on lime duck ja seuraajakuhina käy jo kuumana.

Seuraava sosiaalidemokraattinen johtaja valitaan joukosta Eero Heinäluoma ja Antti Kalliomäki. Kummankin heikoin kohta on aika. Heinäluoman perin lyhyt jakso puoluetehtävissä on iso miinus. Kalliomäellä uskottavuutta heikentää pitkä parlamentaarikon ura ja ikä.
Pääoppositiopuolueessa johtajuus on myös hakusessa. Ville Itälän jalan koko on edelleen muutaman numeron liian pieni saappaisiin, jotka hän Niinistöltä sai. Kokoomus kärsii 16 vuoden hallitusvastuun jälkeen oppositiossa uskottavuus- ja asenneongelmasta. Itälän onkin kuultu kehuvan enemmän hallituksen politiikkaa kuin arvostelevan sitä. Hallituksen veroratkaisuja hän luonnehti kokoomuslaisiksi. Miksi äänestää kokoomusta jos muut sen politiikkaa paremmin perille kuin kokoomus itse.

Kokoomus kärsii kollektiivisesti samasta asenneongelmasta kuin Esko Aho Lipposen hallitusten aikana. Esko Ahon aikana ei todellisesta oppositiopolitiikasta voi puhua, vaikka Mauri Pekkarinen parhaansa tekikin.

Kirjoittaja on taloustieteilijä, joka työskentelee Palkansaajien tutkimuslaitoksessa. Hän on entinen vasemmistoliiton puoluesihteeri.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.