Käytti koulu enneki

On taas tullu se aika vuarest ku koulu alkava, mainoksi tule postiluukust ku kaikki mukava ja tarpellist kaupata. Kyl o mist voi valit.

Ny ku o jo vanha, eikä ain muista mihi ne silmäklasin taas pani, ni jotta sentä viäl muista, niinku senki ku 1930-luvul oli siin iäs, et täydy koulu men. Kyl sillonki ensmäine koulupäiv ol vähä jännittävä, niinku nykki tuntuu oleva.

Mut muute se ol iha erilaist ku ny. Jossamiäles helpomppaki. Ei tarvinnu otta selvä siit kui ne koulauto kulkeva, eikä vanhem varoittaa autoist, niit ku ol aika vähä viäl sillo, eikä muistutta kypäräst. Ei sillo mukulil oma pyärä ollu, eikä oma kelloka, ei eres rikkamitte mukulill.

Siit vaa jalkasi talsima pitki mettän polui ja pello pyäntäni. Talvel hiihdetti, tehti ite laru ja hyppyri. Suvel mentti koulu ja muutenki juasti paljankonte. Siin tul nähdyk monelaist miälenkiintost, vareksenpessiki. Niit ol lupa hävittäkki, mut ei pikkulinnun pessi. Ei olis saanu - kylmär ny jo uskalta tunnusta, et kyl niitäki joskus hävitetti. Välil siin juastes löi varppas kive, eikä se ollu hauska, piäne vaiva parinniva.

Meil pojil ol melkke kaikil samalaise kankkase repu, ne kestivä mont vuat ja muutamil koko koulu aja. Joskus menivä rikkiki mut, niit paikatti. Simmost se sillo oli, mut ihmissi meistäki tul, ja o elämäs pärjättyki.

Ku mä nyt kato tämän päivä mainoksi ja koulutarvikkeitte paljout, ni emmä karetu. Tule kumminki semmone olo et jos viäläki sais ol se pikkupoik, juast paljankonte ja ol ilone ku repus ol puine penali, lyijykynä ja ite tehty jousipyssy. Tiätys ain välil ol piäni harmeiki. Ei se silt näyt et tavarapaljous niit harmei estä. Mahtak nykyaja lapsil (mukuli ei enä olekka) se hauskemppa ol ko meilläkä - ei voi ol. Nii mä ainaki ajattele.
Tuomas