Vihreät ulos hallituksesta

Olin aikoinaan mukana synnyttämässä poliittista vihreää liikettä ja ehdokkaana ensimmäisissä vihreissä eduskuntavaaleissa 1983. Ja muutaman kerran sen jälkeenkin. Pienen helsinkiläisten joukon kanssa suunnittelimme vaalityötä ja vihreitä peruslinjoja. Aikaansaannoksena oli mm. pamfletti Tehtävä napapiirillä.

Yhdestä asiasta olimme hartaan yksimieliä: ei ydinvoimalle. Radikaalisti esitimme ohjelmassamme (ainakin täällä Turussa), että Suomen tulisi luopua jo rakennetusta ydinvoimasta ja siirtyä hajautettuun energiatuotantoon eikä jatkaa ongelmien kasaamista seuraavalle sadalle sukupolvelle.

Olin yksi niistä kolmesta, jotka kutsuivat koolle ensimmäisen valtakunnallisen vihreän tapaamisen Tampereelle 1984. Tuolloin taisin olla ainoa, joka julkisesti kannatti liikkeen organisoimista puolueeksi. Ja tulihan se aikaa myöten. Ei tietenkään sellaisena kuin olisin itse toivonut, mutta kohtuullisen hyvin toimivana kumminkin.

Suurin vastustuksen aiheuttaja oli pelko siitä, että vihreistä tulee aikanaan vain puolue muiden joukkoon, kun se kasvaa ja pääsee kiinni vallan kahvaan. Valitettavasti aavistelut siitä, että seura tekee kaltaisekseen, on nyt toteutunut.

Suomen hallitus on asettunut kannattamaan lisäydinvoimaa ja vihreät jatkavat hallituksessa kuin mitään erityistä ei olisi tapahtunut. Hiljaisella myöntyväisyydellään se lähettää viestin myös muualle Eurooppaan ja erityisesti EU:hun.

Ei ydinvoiman kannatus ole mihinkään kadonnut EU:n teollisuuspiireissä Ruotsin ja Saksan ydinvoimapäätöksistä huolimatta. Ne tervehtivät ilolla Suomen hallituksen päätöstä, joka jo virittelee uutta myönteistä keskustelua koko EU:n piirissä.

Puhumattakaan siitä mitä sitten seuraa, jos eduskunta vielä siunaa tämän nykypäivän kaikki mulle tässä ja nyt -hengen ahneuden huipentuman. Suomesta saattaa silloin tulla uuden ydinvoima-aallon päänavaaja. Vihreiden suosiollisella avustuksella.

Vihreä aate on ollut ja on minulle sydämen asia. On selvää, että Suomessa vaikutetaan poliittisesti vain hallituksesta käsin. Mutta jossain tulee raja vastaan. Alla päin ja pahoilla mielin seuraan vihreän aatteen jyrkkää alamäkeä. Ansiokkaamminkin voisi vihreä liike jäädä historiaan. Tarkoitus ei pyhitä keinoja.
Seppo Lohtaja Turku

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.