Henkilökohtaista - ydinvoimasta

Miksi edelleen vuosikymmenien jälkeen vastustan ydinvoimaa? Luulisi nyt tyhmemmänkin oppivan, että mitään syytä tähän ei voi olla, kun vielä sanotaan ydinvoiman lisärakentamisen ratkaisevan kaikki ongelmamme aina energian riittävyydestä ilmaston puhtauteen. Ja kaupan päälle se vielä työllistäisikin mukavasti.

Siitä huolimatta vastustan ja olen vakaumuksessani yhä varmempi kaikkien näiden vuosien jälkeen - vanha "Ei ydinvoimaa" -nappini on jo keräilytavaraa 1970-luvulta. Ensimmäinen syyni on edelleen siinä, että käsityskykymme ei oikeasti riitä tämän energiamuodon käytöstä päättämiseen - aikajänne on liian pitkä.

Yllä mainitsemani, ydinvoimaa puoltavat seikat, ovat kaikki oletettavissa olevan oman elinikäni aikana luvassa olevia vaikutuksia. Sen sijaan mahdollisesti perustettavasta 5. ydinvoimalasta syntyvän jätteen käsittely ja loppusijoitus satakuntalaiseen kallioperään on perintö, jota olen jättämässä taakaksi lapsilleni ja mahdollisille tuleville lapsenlapsilleni, heidän lapsilleen ja monille seuraaville sukupolville. Ja varmaa on, että he itse eivät enää käytä ydinvoimaa energiansa tuottamiseen, sen verran uskon maailman tutkijoihin ja insinööreihin. He vain kantavat meidän kulutuksestamme syntyvää jätetaakkaa sukupolvien ajan.

Toinen syyni vastustukseen on työllisyysnäkökulma. Euroopan laajuisesti on jo näkyvissä, että hajautettu energian tuotanto työllistää huomattavasti mielekkäämmin, ja vähemmillä säteilyaltistuksilla, suuremman joukon ihmisiä. Työllistyminen myös jakautuu laajemmalle maantieteelliselle alueelle ja työtehtävät ovat monipuolisempia.

Työllisyyttä riittää sitä paitsi ydinvoimankin parissa - siitä huolimatta, että lisää ei rakenneta - sillä nykyistenkin vanhojen voimaloiden alasajo ja purku jatkuu ainakin vuoteen 2050. Ja sen jälkeen on takuuvarmasti tarjolla töitä varastoidun jätteen valvomisessa ja seurannassa seuraavat pari tuhatta vuotta. Touhua ydinvoiman parissa siis riittää vielä kaikille nykyisessä eduskunnassa istuvien päättäjien lapsenlapsenlapsille!

Siis silläkin uhalla, että joudun maksamaan sähköstäni ja lämmöstäni enemmän sekä mahdollisesti luopumaan jostakin mukavuuksilla kuorrutetussa elämässäni, toivon hartaasti, että eduskunta ei tee myönteistä päätöstä 5. ydinvoimalan tarpeellisuudesta. Kuka voi olla valmis jättämään sellaisen perinnön lapsillemme?
Salla Laurilehto,
vihreä aktiivi, yrittäjä ja äiti

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.