Monen sortin maistereita

Kai se sitten on totta, että meilläkin ollaan menossa amerikkalaismaiseen yliopistotutkintojen tason kirjavuuteen. Tällaisia epäilyksiä vahvistaa myös tieto Oulun yliopiston gradujen 12 vuoden takaisista hyväksymiskäytännöistä. On vaikea uskoa, että nyt esille tullut tapaus olisi poikennut kovasti vallinneesta käytännöstä.

"Vanhanaikaisen" käsitykseni mukaan lähdeviitteiden tarkka ja rehellinen merkitseminen on ollut lähes pyhä asia yliopistomaailmassa. Sitä paitsi, siitä voi aina jäädä kiinni - omaa eikä alkuperäistä tekstiä ei voi piilottaa lukijoilta edes vuosien kuluttua.

Näin oli vuonna 1971, jolloin oma graduni hyväksyttiin, ja viimeksi keväällä 2001, kun kirjoitin avoimen yliopiston perusopintoihin liittyviä esseitä. Jälkimmäisissä Helsingin yliopiston viestinnän laitos vaati viitemerkinnät jopa lainatun sivun numeron tarkkuudella.

Jos vaatimustaso todella on kovin kirjava, olemme tilanteessa, jossa esimerkiksi palkattavan työntekijän koulutuksellinen pätevyys joudutaan arvioimaan jollakin muulla tavalla kuin tukeutumalla oppilaitoksen antamaan todistukseen. Tämä ei voi olla kenenkään etu.
Seija Rannikko-Iltanen
maat.metsät.maist.
Halikko

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.