Kirjoittajavieras-kolumni:
Opistoilla paljon annettavaa

Kansalais- ja työväenopistojen liitto järjestää jokavuotisen tammiseminaarinsa Turussa 10.-11.1.2002. Opistojen henkilökunta kokoontuu keskustelemaan ajankohtaisista kysymyksistä, mm. tietoyhteiskunnan haasteista ja opistoista työyhteisöinä.

Opistoliikkeen yli satavuotinen menestystarina jatkuu edelleen. 650 000 kansalaista käyttää joka vuosi tätä elinikäisen oppimisen polkua. Suosituimpia ovat jatkuvasti taide- ja taitoaineet sekä kielet. Tietotekniikka ja maahanmuuttajien suomen kielen opetus edustavat voimakasta uudempaa koulutuskysyntää, johon opistot joustavina oppilaitoksina haluavat vastata ja pyytävät eritoten näihin tarkoituksiin perustellusti valtiovallalta lisäresursseja.
Suitset ovat kylläkin aina olleet tiukalla, myös parempinakin aikoina. Ihmiset haluavat opiskella, mutta tavallisesti on täytynyt hiukan jarrutella, koska rahat eivät ole riittäneet.

Kohtuuttomia eivät opistot kuitenkaan koskaan ole pyytäneet. Ovathan ne vähäisine kiinteine kustannuksineen ylivertaisen halpa koulutusmuoto. Viimeinen vakavampi koitos toimintaedellytyksistä syntyi laman tullessa maahamme ja valtionapulainsäädännön muuttuessa epäedulliseen suuntaan. Nyttemmin on ilmeisestikin päästy tasaisemmalle etenemisuralle, ei varmaankaan vähiten opistojen omien aktiivisten toimenpiteiden avulla.
Jotta kansalaiset saisivat mahdollisimman tasokasta opetusta, on laatukysymyksiin kiinnitetty myös suurta huomiota. Valtakunnallista tunnustustakin on tästä tullut. Kansalaisopistot ovat yleensä olleet etujoukoissa, kun on kyse ollut uusien asioiden kokeilusta. Niinikään nykyinen verkostoituminen on niille luontevaa, koska sen kaltainen aktiviteetti on aina kuulunut niiden toimintaperiaatteisiin.

Suomen opistohistorian suuren laajenemisen vuosikymmen, 1960-luku, sai aikaan koko maamme kattavan opistoverkoston eli opiston joka kuntaan, harvinaislaatuisen kansainvälisestikin. Samalla syntyi lähinnä maaseudulle ns. hajasijoitettu opistomalli. Siis toiminta levittäytyi kyliin. Ja kuinka ollakaan, tänä päivänä EU:n koulutusvastaavat pitävät yhtenä tärkeimpänä tavoitteena oppimisen mahdollisuuden tuomista lähelle kansalaista!
Kaiken kaikkiaan opistoilla on paljon annettavaa, joten vähintäänkin kohtuullista olisi, että valtiovalta ja ylläpitäjät suhtautuisivat kaikella vakavuudella opistolaitoksen suhteellisen vaatimattomiin pyyntöihin sekä pitäisivät huolta sen toimintakyvystä ja säilymisestä.
Kirjoittaja Pertti Suominen on turkulainen filosofian maisteri ja entinen kansalaisopiston rehtori.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.