Kirkon kulmalta-kolumni
Olavi Koivukoski
Piispat ovat puhuneet

Joulun alla ilmestyi kaksi huomattavaa piispallista kirjaa: arkkipiispa Jukka Paarman paimenkirja Arvot ja armo ja Helsingin piispan Eero Huovisen Pappi?.

Niiden odotus palkittiin, jotka ovat odottaneet, että kirkko toisi esille omia ajatuksiaan ajankohtaisista kysymyksistä. On nimittäin paljon sellaisia, jotka kaipaavat kirkon ääntä milloin mistäkin kysymyksestä. Mutta toisaalta taas ajatellaan, että pysyköön kirkko lestissään ja jättäköön esimerkiksi yhteiskunnalliset asiat ns. asiantuntijoitten huomaan.

Hyvänä esimerkkinä tästä on pari vuotta sitten ilmestynyt vihkonen Kohti yhteistä hyvää. Kun piispat rohkenivat raaputtaa yhteiskunnan luutuneita käsityksiä, monet talousasiantuntijat olivat sitä mieltä, että tällaiset asiat eivät kuulu kirkolle. Siis: hiljaa!

Tuo siinä sitten esille kirkon ajattelutapa!
Arkkipiispa Paarma on rohkea mies. Hän on tuonut kirkon kannan selkeästi esille mm. Asianajajapäivillä, Työhyvinvoinnin suunta 2001 -seminaarissa, Puolipäivää tulevaisuuteen-seminaarissa, Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen solidaarisuuspäivillä, Työterveyden Edistämiskeskus ry:n seminaarissa jne.

Arvojen ja armon maailman arkkipiispa on voimakkaasti tuonut myös yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hän kysyy: "Näemmekö, että elämässä merkityksellisintä on se, mitä ei voi ostaa rahalla, mitä ei tuo voima ja valta tai kuuluisuus ja rikkaus."
Piispa Eero Huovisen puhe pappeudesta, ihmisestä, kirkosta, uskosta ja hänestä itsestään on vavahduttavaa luettavaa muillekin kuin papeille. Hän sanoo olevansa painija, jonka vastustajana on milloin hän itse, milloin Jumala. Helpolla hän ei kummassakaan ottelussa pääse. Tuntuu kuin piispa olisi vereslihalla.

"Papin erikoiskutsumuksena on huutaa yhdessä niiden ihmisten kanssa, jotka ovat elämässään joutuneet liian ahtaalle. Antaa ihmisten hätähuudoille sekä oikeus että suunta."

Pappeja kartetaan, pelätään, vierastetaan ja arvostellaan. Mutta kun lukee tämän kirjan, huomaa, että pappikin on vain ihminen, raadollinen ihminen. Onko myös helposti lähestyttävä?
Uuden vuosituhannen toinen vuosi on juuri alkanut. Mitä tämä vuosi tuo tullessaan, on arvailujen varassa. Tällä palstalla pitäisi arvioida kirkon tulevaisuutta, mutta tehtävä on vaikea. Kuitenkin nämä: arvot, armo, risti, rakkaus.

Luin hiljattain jostakin, että Suomen kirkolla menee tällä hetkellä hyvin. Toivotaan, että tämä arvio pitää paikkansa. Mikäli kirkon johtajista riippuu, ei tulevaisuus näytä huonolta.

Kaiken takana on kuitenkin Kirkon Herra.

Kirjoittaja on Mikaelinsrk:n lähetystyön työryhmän jäsen.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.