Vahvimmat jäävät,
heikoin väistyköön?

"Isä ja pojat luistelemassa" -nimimerkki puuttui osuvasti tietyntyyppisen ihmisryhmän tapaan hoitaa asioita (TS 16.2.). Nähdään yksinomaan oma etu ja muut saavat väistyä. Mitäköhän järjestyssäännöissä sanotaan yleisen ulkoilualueen käyttövuoroista? Yleisenä käytäntönähän on, että vahvin jää, heikoin väistyy. Ennen vanhaan tytöt eivät päässeet luistinradoille, kun pojat valtasivat sen jääkiekkoineen.

Kyseisessä luistinradan käyttötilanteessa aikuisluistelijoiden kohdalla esiintyi erittäin ikävä miestenkäyttäytymismalli. Oli ilahduttavaa, että perheenisä säilytti malttinsa ja välitti omille pojilleen kehittyneempää käyttäytymismallia ja toi ongelman yleiseen tietoisuuteen.

Miesten dominoivaa käyttäytymismallia piilotuetaan antamalla asioiden olla. Päällepäsmäri saa tahtonsa läpi, koska normaali-ihminen ei halua riitauttaa asioita. Tällaiset mallit kulkevat suvussa isiltä pojille. Olen saanut tämän havaita omassa pihapiirissämme kolmen miessukupolven taholta. Lisäksi omista tekemisistä ei oteta vastuuta, eikä suostuta rakentavaan ongelmantarkasteluun.

Esimerkiksi luistinradalla isot luistelijat voisivat luistella lasten nukkumaanmenon jälkeen, mutta tästä he tuskin suostuvat neuvottelemaan. "Minä luistelen nyt, koska olen isompi ja meitä on monta ja nyt meitä huvittaa luistella" on riittävä peruste.
Ei vaan isompien ehdoilla