Raha polttaa hyppysissä

Kansanedustaja Marjaana Koskinen esitteli maanantaina (TS 26.2) köyhyyspakettiaan. Siihen kuului perusvähennyksen korottaminen (500 milj. mk), toimeentulotuen tasokorotus ja asumistuen omavastuun supistaminen 20 prosentista 10 prosenttiin.

Asumistuen omavastuun ohella Koskista hiertää toimeentulotukeen sisältyvä seitsemän prosentin omavastuu asumiskuluille. Se on Koskisen mukaan lisännyt asunnottomien määrä samalla kun se on supistanut käteen jäävää toimeentulotukea.

Ongelma on vaan siinä, että ilman omavastuita kannattaa hankkia niin kallis asunto, kuin mitä markkinoilta löytyy ja hyväksyä mikä tahansa tuen piirissä oleva hintapyyntö (mikä lisää tuen kustannuksia ja nostaa hintoja niillekin, jotka eivät ole tuen piirissä). Toinen raadollinen tosiasia, on, että tukien lisääminen lisää myös tukien "tarvitsijoita", eikä vähennä niitä kuten Koskinen väittää. Kolmas tosiasia on se, että kaikki tuet menevät osin väärin käsiin, niin kuin asumistuki vuokranantajille. Tavanomainen populistinen ratkaisu - vuokrasääntely - vain pahentaa tilannetta. Kolmen vuosikymmenen takainen vuokrasäännöstely hävitti maasta puoli miljoonaa vuokra-asuntoa, eikä uuteen kokeeseen enää ole varaa. Siksi kaikkein huonoin vaihtoehto tukien lisäämisessä on poistaa tai pienentää niiden omavastuita.

Viestit huononevista talousnäkymistä eivät tunnu kulkeutuvan eduskuntaan asti. Menojen kurissapidon tai supistamisen sijaan mielenkiinto keskittyy vain uusien menoerien keksimiseen. Erityisesti eduskunnalla itsellään ei näytä olevan mitään budjettirajoitusta. Kuvaavaa yliopistomaaliman näkökulmasta on, että samaan aikaan, kun virkoja (ja opetusta) pannaan jäihin, eduskuntaa teetättää 15 miljoonalla (yhden tiedekunnan vuosimenot) oman historiansa. Ikävä kyllä, viime kuukausien meno alkaa pahasti muistuttaa kymmenen vuoden takaista amok-juoksua.
Matti Virén
professori