Vuosiluokkiin sitomaton opetus
tuo remonttia perusopetukseen

TS/Tuula Heinilä<br />Miksi kaikkien pitäisi oppia asiat samassa tahdissa, pohtii kirjoittaja. Vuosiluokkiin sitomattoman opetuksen tavoitteena on tasoittaa eri kehitysvaiheessa olevien oppilaiden opintietä. Kuvassa vielä perinteisessä järjestelmässä opiskelevia Turun Vähä-Heikkilän koulun oppilaita.
TS/Tuula Heinilä
Miksi kaikkien pitäisi oppia asiat samassa tahdissa, pohtii kirjoittaja. Vuosiluokkiin sitomattoman opetuksen tavoitteena on tasoittaa eri kehitysvaiheessa olevien oppilaiden opintietä. Kuvassa vielä perinteisessä järjestelmässä opiskelevia Turun Vähä-Heikkilän koulun oppilaita.

Nykyiset perusopetuksen rakenteet ovat osoittautuneet kehittämistä kaipaaviksi. Ala-asteen ja yläasteen rajan poistuminen antaa peruskouluille mahdollisuudet kehitellä yhtenäiskoulua. Vuosiluokkiin sitomaton opetus (VSOP) on keino kehittää opetusta. VSOP-menetelmää toteuttava yhtenäiskoulu on kokeilemisen arvoinen.

VSOP:n mukaan oppilaat jaetaan joissakin aineissa ryhmiin oppimisvalmiuksien, tietojen ja taitojen perusteella, ei iän perusteella. Mitä pienemmistä oppilaista on kyse, sitä suuremmat erot ovat yksilöllisissä oppimistaidoissa ja sosiaalisissa perustaidoissa. VSOP-menetelmä ei pyri nopeuttamaan koulunkäyntiä, vaan se on pedagoginen keino tasoittaa eri kehitysvaiheessa olevia. Miksi kaikkien pitäisi oppia asiat samassa tahdissa?

Miksi kaikkien pitää oppia kaikkia aineita yhtä vähän tai yhtä paljon? Esimerkiksi pakollisissa taito- ja taideaineissa kukin voisi mielenkiinnon mukaan valita eri määrän tunteja, kuitenkin niin, että oppilaan opinto-ohjelmassa säilyvät kaikki taito- ja taideaineet.

Yksilöllisyyttä pidetään markkinavoimien tuotteena. VSOP ei kuitenkaan poista luokkaa, sillä yksilökin on aina osa suurempaa kokonaisuutta. Kysymys ei siis ole luokattomasta opetuksesta. Luokan ohella säilyy myös oma luokanopettaja. Oppilas on perusryhmässään suurimman osan ajasta, mutta esimerkiksi matematiikan tai äidinkielen tunnilla jossakin toisessa, taitojaan ja kykyjään paremmin vastaavassa ryhmässä. Ryhmittely on joustavaa, kulloisenkin tieto- ja taitotason huomioon ottavaa.

Koska oppimistavoitteita ei sidota vuosiluokkatavoitteisiin, oppilas etenee juuri omien edellytystensä mukaisesti. Jokainen tuntee olevansa hyvä jossakin, syntyy onnistumisen kokemuksia, joiden varaan minäkuva ja hyvä itsetunto pitkälti rakentuvat. Erilaisuus on haaste, ei ongelma. Menetelmän myötä erityisopetuksen tarve vähenee. Samoin vähenee häiriökäyttäytyminen, kun oppilaan huomiontarve kanavoituu osaamiseen ja oppimiseen. Lisäksi oppilas joutuu tulemaan toimeen muidenkin kuin vain ikäistensä kanssa, koska opetusryhmät vaihtelevat ja koostuvat eri vuosiluokkien oppilaista. On luultavaa, että opettajakin kokee onnistumisia ja viihtyy luokassa paremmin.

Joustavat opetusjärjestelyt vaativat lukujärjestyksen rakennemuutosta. Oppilaalle on tehtävä henkilökohtainen oppimissuunnitelma, johon myös vanhemmat sitoutetaan koko peruskoulun ajaksi. Mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tarvitaan opintojen ohjaajan asiantuntemusta. Aineenopettajien osuus äidinkielessä, matematiikassa ja vieraissa kielissä esimerkiksi viidenneltä luokalta (huom! entisen oppikoulun 1. luokka) lähtien takaa hyvät valmiudet jatko-opinnoille toisen asteen oppilaitoksissa.

Vuosiluokkiin sitomatonta opetusta käytetään jo monilla paikkakunnilla (mm. Lempäälä, Riihimäki, Kitee, Vantaa, Sodankylä). Menetelmää on tutkittu useissa gradutöissä. Väitöskirjan siitä on tehnyt Jouko Mehtäläinen Jyväskylän Yliopistosta.

Oikeastaan VSOP-menetelmä järjestelee tuttuja asioita uudella, joustavalla tavalla ja antaa monenlaiselle oppijalle tilaa ja aikaa kehittyä omaa tahtiaan. Yleiset tavoitteetkin ovat periaatteessa samat kuin peruskoululla. Kysymys on sittenkin tarpeesta tiedostaa muutoksen välttämättömyys ja halusta yrittää tehdä jotakin sen eteen. Aina voi palata vanhaan, mutta uutta voi vastustaa vasta, kun tietää, mitä vastustaa.
Erja Vihervaara
Turun iltalukion rehtori